Tähdellisiä runoja

Missä maassa,
millä tähdellä kohtasimme,
missä metsässä huojuimme,
millä niityllä kasvoimme,
kukkien rinnakkain,
kukkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina
ja nyt
tällä tähdellä,
tällä polulla kohdatessamme,
sielumme samaa sukua,
löysivät levon toisissaan.

Maaria Leinonen


Tähdet

Yön tullen,
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Edit Södergran -


Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.

Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä,
etten muuta voi kun rakastaa sinua.

- Tommy Tabermann




Mirja Haikala, Kotihin vie
Mirja Haikala, Kotihin vie


Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet.



Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-



Sanovat että jokaisen tulisi seurata tähteään.
Mikä on se tähti miljoonien tähtien joukosta, joka vie perille?
Onko se suuri ja kirkas, onko se pieni ja himmeä?
Sekö se on joka putoaa
ja pudotessaan hetkeksi sokaisee valollaan?

Kotipihalla katselen syysöistä taivasta
kuin lapsi makeisrasiaa.
Mistä tietää mikä on karvas ja mikä on makea,
mikä pelkkä korea kuori?

Sanovat että jokaisen tulisi seurata tähteään
eikä tähtien maailmassa sallita vaihtaa tähteä lennossa.

-Tommy Tabermann-


Kun seisot tähtien alla,
älä silloin valita, että
elämässäsi ei ole valopilkkuja.

-tuntematon ajattelija


Nousi kuuta katsomahan,
päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Väinämöisen ..."

- Kalevala


Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!

- Kirsi Kunnas



Kuvioleijuntaa, Mirja Haikala
Kuvioleijuntaa, Mirja Haikala

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie,
On toinen maailma on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan.
Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn kun lentää voin.
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.
Kuutamoon liukenee portaat pilvien.

Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen.

- Tarleena Sammalkorven käännös kappaleesta Walking in the air


Jos itket sitä,
että aurinko on elämästäsi kadonnut,
kyyneleesi estävät sinua näkemästä tähtiä.

- Rabindranath Tagore


Shakkipeli

Kuin shakkilauta suunnaton yötaivas aukeaa.
Jumala pelin ylhäisen kun verkkaan aloittaa,
niin laudalla myös vähäinen on talonpoika Maa.
Timanttikruunu kimmeltäin käy rouva Venus noin,
Saturnus torni kultainen on helmisakaroin,
opaalisuitset säihkyen Mars siellä ratsastaa,
ja laudalla myös vähäinen on talonpoika Maa.
Jumala lausuu: Gabriel, saat minut ihmeisiin.
Vähäistä yhtä nappulaas miksikä suojaat niin?
Kun tornis kaasin kultaisen ja uhkaan juoksijaa,
laudalla yhä vähäinen on talonpoika Maa.
Näin Gabriel: Ah, valtias, oikkuni sietäkää.
Tuo kuhmupäinen pikkumies minua miellyttää.
Pää kolhiintunut, musta sen noin muista erottaa,
se vaikka onkin vähäinen vain talonpoika Maa.
Hymyten Herra valmistaa jo uutta siirtoaan
- ah, nousuun yhden nappulan vuostuhat tarvitaan!
Hymyten parvi enkelten jää viereen, katsastaa,
laudalle jääkö vähäinen myös talonpoika Maa.

Aale Tynni, kokoelmasta Lähde ja matkamies, 1943



Kesä taivainen

Kesä koitti Pohjolaan,
valon toi se tullessaan.
Viettämään lepoaan
lähtivät tähdet.
Veivät mukanaan
räiskyvät revontulet,
valot toiset taivaiset.

Orion, metsästäjä rohkea,
enää ei jahtaa
Isoa Karhua,
tuttua Otavaa.
Orionin osa tää,
Viikate Väinämöisen,
viettää kesää
teräänsä liipaten.

Ei hännänpää
Karhun Pienen,
näytä paikkaa pohjoisen.
On Pohjantähti sen
näyttänyt kulun,
suunnan talvisen.
Nyt kompassina on
loiste auringon.

On Joutsen jo pesällään,
Sirius kiillottamassa kilpeään.
Katsoo Kefeus
valssia Kassiopeian.
Kulkee Pegasus
käsi kädessä Andromedan.
Ja Mars punaposkinen,
toisinaan niin sotainen,
viettää aikaa kanssa tähtien

On valta auringon,
yöt valoisat suven,
mut aika kun koittaa elon.
Tuo tähdet tuikkeen taivaisen,
takaisin kanssa Seulasten

- Hilla -

*

Taivaan sininen pelto,
myrskyöiden syväksi kyntämä.
Kasvaa tähtien hopeakauraa,
kylmän pellon harvaa kauraa.
Ken tarttuu kuun terävään sirppiin?

- anonyymi 1942 -