Astrologia Wikipediassa

Astrologia (m.kreik. άστρον, astron, tähti ja λόγος, logos, oppi; ei pidä sekoittaa astronomiaan eli tähtitieteeseen) eli tähdistäennustaminen on uskomus, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä Maan tapahtumien yksityiskohtia kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita sekä tulkita luonteita.[1][2]

Nykyaikaisen tieteellisen käsityksen mukaan astrologia on näennäistiedettä.[1][2] Astrologia on kehittynyt muinaisten sumerien harjoittamasta tähtien palvonnasta. Tämä uskonto oli animismia, jossa luonnolle ja sen ilmiöille annettiin henkisiä ominaisuuksia. Taivaankappaleiden ajateltiin olevan jumalia, jotka saavat aikaan maanpäälliset tapahtumat. Oppi perustui maakeskiseen todellisuuskäsitykseen.[1]

Nykyinen lehdissä ja kirjoina julkaistu aurinkomerkkiastrologia eli horoskoopit kuuluvat viihdeteollisuuden piiriin. Se poikkeaa täysin astrologian vanhoista opeista.[1]

Oppi


Oppi Astrologinen tähtikartta hetkelle 1. tammikuuta 2000 klo 0.01 (Eastern Time) New Yorkissa (40°42'51" pohjoista leveyttä, 74°00'23" läntistä pituutta). Ulkokehällä eläinradan merkit, sisempänä olevat sektorit vastaavat huoneita, joihin on sijoitettu Auringon, Kuun ja planeettojen symbolit.

Astrologian keskeisimpiin oppeihin kuuluu Eläinradan jako kahteentoista yhtä suureen merkkiin. Eläinrata on se alue tähtitaivaalla, jossa Aurinko ja myös planeetat eri vuodenaikoina näkyvät. Merkit ovat 30 asteen sektoreita Eläinradalla, ja aurinko on vuosittain noin kuukauden kussakin niitä. Planeetat sen sijaan ovat samanakin vuodenaikana eri vuosina eri merkeissä. Merkit ovat saaneet nimensä tähdistöjen mukaan, joita ne alkujaan suunnilleen vastasivat. Astrologinen tarkastelutapa aloittaa vuoden kevätpäiväntasauksesta, joka on yleensä 21. maaliskuuta. Eläinradan merkit ovat kevättasauspisteestä lukien (päivämäärät osoittavat, milloin aurinko saapuu kuhunkin merkkiin): 21.3. Oinas, 21.4. Härkä, 22.5. Kaksoset, 22.6. Rapu,23.7 Leijona, 24.8. Neitsyt, 25.9. Vaaka, 24.10. Skorpioni, 23.11. Jousimies, 22.12. Kauris, 21.1. Vesimies ja 19.2. Kalat. Aurinko saapuu siis Oinaan merkkiin kevätpäiväntasauksena, Ravun merkkiin kesäpäivänseisauksena juhannuksen aikoihin, vaa'an merkkiin syyspäiväntasauksena ja Kauriin merkkiin talvipäivänseisauksena vähän ennen joulua.[1][2]

Alun perinkin nämä merkit vastasivat vain suunnilleen samannimisiä tähdistöjä, jotka toisin kuin merkit ovat eri kokoisia. Vaikka Auringon kulkurata kulkee tähdistöjen nykyisten määritelmien mukaan myös Käärmeenkantajan tähdistön kautta, sitä ei ole otettu huomioon merkkijaossa. Lisäksi Maan akselin prekession vuoksi kevätpäiväntasauspiste ei sijaitse aina samassa tähdistössä, vaan se "peruuttaa" suhteessa tähdistöihin noin asteen 72 vuodessa. Viimeksi kuluneiden 2000 vuoden aikana se on tällä tavoin siirtynyt jo noin 25 astetta (ayanamsa), ja vaikka astrologiassa katsotaan yhä, että kevättasauspisteestä alkaa Oinaan merkki, todellisuudessa se on nykyisin Kalojen tähdistön alueella.[3] Astrologien mukaan prekessiolla ei ole oleellista merkitystä, sillä trooppinen eläinrata merkkeineen ei viittaa tähdistöihin vaan juuri merkkeihin, joiden vuodenaikoihin sidottu symboliikka on astrologian yksi peruselementti.

Intialaisessa niin sanotussa sideerisessä astrologiassa merkit määritellään tähdistöjen mukaan toisin kuin länsimaisessa, vuodenaikoihin perustuvassa trooppisessa astrologiassa.[1][4]

Paitsi merkkeihin, jaetaan Eläinrata myös paikkakunnan horisontin perusteella myös niin sanottuihin huoneisiin, joista 1.-6. huoneet sijaitsevat horisontin alapuolella ja 7.-12. huoneet sen yläpuolella. Tärkeänä pidetään erityisesti nousevaa merkkiä, 1. huoneen kärkeä, eli sitä kohtaa ekliptikasta, joka kullakin hetkellä on nousemassa paikkakunnalta katsottuna itäisellä taivaanrannalla. Sitä vastapäätä on laskeva merkki, (7 huoneen kärki). Näiden lisäksi niin sanottuja kulmahuoneita ovat keskitaivas (10 huoneen kärki) ja vastapäätä Taivaan syvyys, (4 huoneen kärki), ja yhdessä nousevan ja laskevan merkin kanssa ne muodostavat huonejärjestelmän perustan. Jokaisen huoneen katsotaan vastaavan jotakin elämänaluetta.[4]

Astrologinen tähtikartta esittää Aurinkokunnan planeettojen ja joidenkin laskennallisten pisteiden sijainnin eri merkeissä tarkasteltuna tiettynä aikana jostakin paikasta maapalloa. Tällaiseen karttaan merkitään Eläinradan merkit ja huoneet sekä Aurinko, Kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto. Ne sijaitsevat kukin jossain merkissä ja samalla jossakin huoneessa. Tärkeinä tekijöinä pidetään sitä, missä merkissä ja huoneessa Aurinko, Kuu tai jokin planeetta kullakin hetkellä on, sekä myös niitä kulmia eli aspekteja, joita taivaankappaleet nämä muodostavat keskenään.

Muun muassa tästä kokonaisuudesta astrologi tekee synteesin eli karttatulkinnan. Tällaisia tulkintoja tehdään henkilöille syntymähetken mukaisen tähtikartan perusteella, sekä vastaavalla tavalla myös esimerkiksi valtiolle, yritykselle tai muulle instituutiolle, joka on perustettu tiettynä hetkenä tietyssä paikassa. Koska taivaankappaleet kiertävät jo yhden vuorokauden kuluessa kaikkien huoneiden kautta, astrologit edellyttävät, että päivämäärä, kellonaika ja paikka on tarkasti tunnettava.[4]

Myös satunnaisten tapahtumien, kuten kirkkaan komeetan ilmestymisen, on uskottu ennustavan suuria onnettomuuksia.

Astrologian historia

Guercino, Astrologian henkilöitymä, noin 1650-55.

Astrologian historia juontaa juurensa muinaisiin sivilisaatioihin, joissa papit seurasivat tähtien liikettä. Myös ennustaminen kiinnosti silloin ihmisiä. Ennustettiin uhrieläimistä, mutta myös tähdistä. Muinaisessa Harappan kulttuurin Intiassa saatettiin harjoittaa astrologiaa[5]. Paremmin tunnettu on Kaldean ja Babylonian astrologia. Kreikkaan astrologia saapui muutama sata vuotta ennen ajanlaskua. Astrologi ja tähtitieteilijä Ptolemaios kirjoitti teoksen Tetrabiblos (Neljä kirjaa), joka oli astrologian perusteos vuosisatojen ajan.[1]

Varhaiset kristityt eivät yleensä hyväksyneet astrologiaa vaan pitivät sitä paholaisen petoksena. Esimerkiksi Augustinus mainitsi todisteena sen valheellisuudesta, että Raamatun mukaan kaksoisveljeksillä Eesaulla ja Jaakobilla oli ollut hyvin erilaiset luonteet ja elämänvaiheet, vaikka heidän syntymähoroskooppinsa olisi ollut sama.[6] Kuitenkin Raamatun luomiskertomuksessa kerrotaan, että "valot taivaankannella" ilmoittavat määräaikoja, -hetkiä ja -vuosia.[7]

Renessanssiaikana astrologia tuli Euroopassa uudestaan muotiin. Tähtitieteilijä Johannes Kepler irrottautui ptolemaiolaisesta merkkitarkastelusta ja hahmotti avaruutta monitahokkaiden avulla sijoittelemalla monitahokkaita näennäisen mielivaltaisesti aurinkokunnan planeettojen radoille. Kepler keksi astrologiaan kvinttiilin ja sen kerrannaiset eli kun ympyrä jaetaan viiteen osaan (kvinttiili on 360:5=72 astetta).[4] Kepler halusi asettaa astrologian tukevasti matemaattisten lakien piiriin teoksessaan De Fundamentis Astrologiae Certioribus (1601).

Nikolaus Kopernikuksen ja Galileo Galilein työ maakeskisyyden kumoamiseksi kuitenkin tuhosi paitsi kirkon niin myös astrologian valtaa. Uusi aurinkokeskinen todellisuuskäsitys teki maakeskisyyteen perustuvan astrologian vanhanaikaiseksi. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, yksittäisiä oppituoleja oli vielä 1800-luvulla saksalaisessa yliopistossa.[8]

Nykyisen kaltaisten horoskooppien historia on lyhyt verrattuna astrologian historiaan. Horoskooppi-termi tuli tutuksi jo antiikin aikana, jolloin se tarkoitti askendenttia eli nousevaa merkkiä (sananmukaisesti tarkkailla tuntia, kreikasta horo 'tunti' ja skopos 'tarkkailija'). Horoskooppi-sana merkitsee kuitenkin nykypäivän ihmiselle viikkolehtihoroskooppeja, joiden historia alkaa 1900-luvulla. Elokuussa 1930 syntyi Englannin hoviin prinsessa Margaret, jolle Sunday Express -lehti keksi teettää astrologisen tulkinnan astrologi R. H. Naylorilla. Artikkeli julkaistiin lehdessä karttoineen, ja se sai suuren suosion. Ihmiset ottivat yhteyttä toimitukseen ja vaativat lisää vastaavaa.[9]

Tiede ja astrologia

Nykyiset astrologit väittävät mielellään, että heidän oppinsa perustuu monituhatvuotiseen kokemukseen, joka olisi vahvistanut ne oikeiksi. Arvostelijat kysyvät, miten väitetyt vastaavuudet tähtien asennon ja henkilön luonteenpiirteiden välillä olisi voitu muinaisina aikoina havaita. Jos säännöt olisivat riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä, muinaiset ihmiset olisivat ehkä helpostikin voineet huomata ne. Mutta nykyisten astrologien mukaan luotettavien päätelmien tekeminen edellyttää hyvin monien astrologisten tekijöiden huomioon ottamista, ja jotkin niistä voivat kumotakin toistensa vaikutuksen. Tästä seuraisi, että minkään yksittäisen tekijän vaikutus tuskin voisi olla havaittavissa muutoin kuin hyvin laajojen tilastollisten aineistojen ja monimutkaisten korrelaatiolaskelmien avulla. Koska tällaisia ei muinaisina aikoina oltu keksitty, nousee kysymys, miten astrologian esittämät korrelaatiot ollaan ylipäänsä voitu paikantaa, jos ne olisivat todellisia. Suurissa aineistossa ilmenevien korrelaatioiden laskemisen teki käytännössä mahdolliseksi vasta tietokoneiden kehittyminen 1900-luvun loppupuolella.[4]

Tiedeyhteisö on hylännyt astrologian pätemättömänä, sillä se ei omaa selitysvoimaa ilmiöiden ja tapahtumien tieteellisessä selittämisessä. Astrologian väittämien pätevyyttä on myös tutkittu tieteellisesti, mutta näissä tutkimuksissa ei ole saatu aikaan tuloksia, jotka tiedeyhteisön vallitsevan mielipiteen mukaan tukisivat astrologisen perinteen väittämiä vaikutuksia.[10] Astrologia ei ole osoittanut toimivuuttaan kontrolloiduissa tutkimuksissa eikä sillä näin ollen ei ole tieteellistä validiteettia, ja siksi sitä pidetään näennäistieteenä.[11][12]

Tunnetuin metodologialtaan tieteellisestä astrologisesta tutkimusohjelmasta on ranskalaisen tilastotieteilijän Michel Gauequelinin suorittama laaja tilastollinen tutkimustyö. Vaikka Gauquelinin tulosten suuri enemmistö oli astrologialle kielteisiä, hän paikansi aineistostaan niin sanotun Mars-ilmiön, heikot mutta tilastollisesti merkitsevät korrelaatiot, jotka näyttivät sopivan yhteen astrologian ennusteiden kanssa. Vallitseva näkemys katsoo korrelaatioiden olleen Gauquelinin aineistolle ominainen satunnainen korrelaatio, seurausta niin kutsutusta look-elsewhere-efektistä. Tätä tulkintaa tukee huomattavasti se, että jatkotutkimuksissa tulosten toistaminen on epäonnistunut.[13] Vaikka Gauquelinin tutkimuksiin viitataan usein ikään kuin ne olisivat todiste astrologian puolesta, tosiasiassa vastaavia heikkoja korrelaatioita saadaan aikaan laajoista erilaisia korrelaatioita aineistosta paikantamaan pyrkivissä tilastollisissa tutkimuksissa, eikä tällaisessa tutkimuksessa paikannettu korrelaatio osoita yhteyttä ennen kuin se on pystytty toistamaan toisissa riippumattomissa otoksissa. Ehkä kuuluisimman astrologiaa koettelevan yksittäisen kokeen suoritti Shawn Carlson, ja siihen kuului sekä ryhmä tutkijoita että astrologeja. Kokeen tulos oli, että nataaliastrologia ei suoriutunut yhtään paremmin kuin sattuma.

Astrologit itse välttävät usein verifioitavien ennustusten tekemistä, ja sen sijaan tyytyvät epämääräisiin toteamuksiin, jotka antavat heille mahdollisuuden välttää falsifioiduksi tulemisen.[14]

Tutkija ja entinen astrologi Geoffrey Dean ja psykologi Ivan Kelly suorittivat laaja-alaisen tieteellisen kokeen, johon kuului yli 100 kognitiivista, behavioraalista, fysiologista ja muuntyyppistä muuttujaa, mutta koe ei antanut astrologiaa tukevia tuloksia. Eräs toinen koe, jossa oli mukana 45 keskimäärin 10 vuoden kokemuksen omaavaa astrologia sekä 160 testihenkilöä, jotka sijoittuivat Eysenckin persoonallisuustestin tiettyihin ääripäihin, ei antanut astrologiaa puoltavia tuloksia.

Suomalaista tutkimustoimintaa

Muutamat suomalaiset ovat tutkineet astrologiaa tilastotieteellisesti. Eniten tutkimuksia on tehnyt systeemianalyysin dosentti Kyösti Tarvainen. Hän on tarkastellut arvostetuimpien astrologien lausuntojen pätevyyttä. Astrologit F. Sakoian ja L. S. Acker ovat kirjoittaneet käsikirjat kolmelle eniten harrastetutulle aihepiirille. Niissä käsitellään 1) ihmisen luonnetta syntymäkartan perusteella, 2) ihmissuhteita kumppaneiden syntymäkarttojen yhteyksien perusteella ja 3) transiitteja, joissa tarkastellaan miten eri ajankohtien planeetta-asemien suhde henkilön syntymäkarttaan vaikuttaa ajankohtaisesti häneen. Kaikissa näissä kolmessa aihepiireissä tehdyt Sakoianin ja Ackerin tulkintojen tarkastelut ovat antaneet tilastollisesti merkitsevää tukea astrologialle. Tulokset on julkaistu astrologisen seuran kautta .[15][16][17][18][19][20]


Viitteet

  • Hakusana astrologia teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 1, A-Bak. Helsinki Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07240-0.
  • Hakusana astrologia teoksessa Suomalainen tietosanakirja 1, a-din. Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4472-9.
  • Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 121. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.4.2010).
  • Mustelin 1989.
  • Mapping of the Oriental Sky. Nakamura T et al, Mayank N Vahia 2011. PDF. Viitattu 7.2.2018.lähde tarkemmin?
  • Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (History of Western Philosophy and its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, 1946.) Suomentanut J. A. Hollo. 9. painos (1. painos 1948). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5.
  • 1. Moos. 1:14 KR92
  • Laurento, Maarit: Astrologian ja tieteen välinen keskustelu (PDF) paranet.fi. 2001. Viitattu 4.6.2010.
  • Dean, Geoffrey & Mather, Arthur: Sun sign columns: History, validity, and an armchair invitation rudolfhsmit.nl. Viitattu 4.6.2010. (englanniksi)
  • Zarka, Philippe (2011). "Astronomy and astrology". Proceedings of the International Astronomical Union 5 (S260): 420-425. doi:10.1017/S1743921311002602. (englanniksi)
  • Science and Pseudo-Science Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  • Astronomical Pseudo-Science: A Skeptic's Resource List Astronomical Society of the Pacific. (englanniksi)
  • Benski ym.: The "Mars Effect". A French Test of Over 1,000 Sports Champions, s. 13, 15. Amherst, New York: Prometheus Books, 1996. ISBN 0879759887. (englanniksi)
  • Popper, Karl: Arvauksia ja kumoamisia. Tieteellisen tiedon kasvu. (Conjectures and Refutations. The Growth of Scientific Knowledge, 1963.) Suomentanut Eero Eerola. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-625-4.
  • Tarvainen, Kyösti: Ordinary astrology works on the Gauquelins' data. The astrological journal, March/April, 2012, 54. vsk, nro 2, 5-24. The Astrological Association of Great Britain. (englanniksi)
  • Tarvainen, Kyösti: A test of overall validity of astrological statements in the handbook by Sakoian and Acker. Correlation, March/2012, 28. vsk, nro 1, 5-24. The Astrological Association of Great Britain. (englanniksi)
  • Tarvainen, Kyösti: Henning's synthesis method shows validity of astrology in the Gauquelins' data. Correlation, 2012, 28. vsk, nro 1, 25-43. The Astrological Association of Great Britain. (englanniksi)
  • Tarvainen, Kyösti: Favorable astrological factors for mathematicians. Correlation, 2013, 29. vsk, nro 1, 39-51. The Astrological Association of Great Britain. (englanniksi)
  • Tarvainen, Kyösti: Tutkimus klassisesta synastriasta, kompositiokartoista ja Davisonin kartoista,. Astro Logos, 2010/joulukuu, nro 77, 14-23. Suomen astrologinen seura ry. (englanniksi)
    1. Tarvainen, Kyösti: Do transits, solar arcs or progressions influence spouses' will to have a baby?. NCGR Research Journal, Fall 2015, 5. vsk. National Council for Geocmis Research. (englanniksi)

    Kirjallisuutta

    • Campion, Nicholas: Mihin uskovat astrologit. (What do Astrologers Believe?, 2006.) Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21644-5.
    • Eysenck, Hans & Nias, David: Astrology. Science or Superstition?. London & New York: Pelican, 1984. ISBN 0140223975. (englanniksi)
    • Nikula, Raimo A: Astrologian historia. Helsinki: RAN, 1993. ISBN 952-90-4785-1.
    • Sakoian, Frances & Acker, Louis S.: The Astrologer's Handbook. New York: Harper Perennial, 1989. ISBN 978-0062720047. (englanniksi)
    • Selin, Risto: Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
    • Seymour, Percy: Astrology. The Evidence of Science. London: Arkana, The Penquin Group, 1990. ISBN 9-780140-19226. (englanniksi)
    • Selin, Risto, Marketta Ollikainen & Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajajan paluu. Helsinki: Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
    • Voss, Gerhard: Christlich Astrologie. München: Topos, Verlagsgem, 2010. ISBN 3836707063.