Aina voi parantua

Viime viikot ovat kuluneet sulatellessa tietoa vakavan sairauden uusimisesta. Vuonna 2013 hoidettu aggressiivinen syöpä antoi yllättäin merkkejä itsestään uudestaan. Se läksy, jonka luulin oppineeni 2013, heitettiinkin nyt uudelleen eteeni. Ehkä en silloin vielä oppinut tarpeeksi. Ja on niinkin, että ihminen unohtaa nopeasti. Niin huonot kuin hyvät, muistamisen arvoiset asiatkin. Muistutuksia tarvitaan aina uudestaan. 

On myönnettävä, että alussa tieto oli musertava. Kuolema pyöri usein mielessä ja ajatus sairaudesta tuntui kestämättömältä. Elämään oli astunut vihollinen, jolle ei tuntunut voivan mitään. Piti vain yrittää hyväksyä. Mieli oli täynnä kysymyksiä siitä, miksi? Tuleva tuntui pelottavalta kaikessa epävarmuudessaan (ikäänkuin kenelläkään meistä olisi tulevasta mitään varmuutta, mutta terveenä tuota ei tule ajatelleeksi vaikka se olisikin hyvinkin hyödyllistä pohdittavaa jokaiselle meistä - tuo päivä kerrallaan eläminen). 

Jo 2013 parasta syövässäni oli varmaankin se, että se herätti todella huomaamaan ihmisten auttamishalun ja hyvyyden. Jos joskus saakin lukea nykyihmisten välinpitämättömyydestä, ainakaan minun kohdallani se ei onneksi ole pitänyt paikkansa. Tälläkin kertaa olen saanut tsemppikukkia ja suklaata. Ystävät soittelevat ja tukevat. Ulkoiluttavat ja kuuntelevat. Olkapäitä on tarjoutunut avuksi enemmän kuin mihin yksi ihminen pystyy nojaamaan. Minulle on lähetetty energiaa ja lahjoittipa eräs ystäväksi muuttunut asiakas jopa 15 kerran energiahoitosarjan eräälle parantajalle (tästä myöhemmin blogissa enemmän). Olen kaikesta avusta kyyneleihin asti kiitollinen.

Mutta syy, minkä takia alan kirjoittamaan tätä blogisarjaa, on se, että haluan jakaa sitä toivoa ja uskoa, johon olen saanut itseäni tsempattua. En ihan pelkästään itsekseni vaan monen eri auttajan tukemana. Paljon asioita voi tehdä itsekin. Ei tarvitse olla vain voimaton uhri. Vaikka kohtaloa ei ehkä voikaan ottaa kokonaan käsiinsä eikä elämää voi hallita, voi silti tehdä jokaisesta päivästä elämisen arvoisen.

Aionkin jatkossa kirjoittaa teille omia kokemuksiani tästä matkasta. Tästä vuoristoradasta, jossa matkanteko on pelottavaa, mutta myös kiehtovaa kaikessa erilaisuudessaan. Aion kirjoittaa teille mm. monista eri kirjoista, joista olen saanut apua itselleni. Esimerkiksi Tohtori, integratiiviseen onkologiaan erikoistunut tutkija ja psykoterapeutti Kelly A. Turnerin kirja Syövästä voi selviytyä on erittäin toivoa antava teos. Turner on tutkinut yli tuhat eri tapausta, joissa vakava syöpä on vastoin odotuksia parantunut. Tai vaikkapa Caroline Myssin Parantava voima, jossa pohditaan, ovatko ihmisen elinpäivien määrä ennalta määrätty (kirjan mukaan näin ei ole). Kotimaisista nostaisin esille esim. Karita Aaltosen kolme kirjaa. Palomäki on parantunut 4. asteen aivosyövästä. Mielenkiintoisia kirjoja on aivan lukemattoman paljon, mutta kirjoitan niistä tarkemmin myöhemmin. 

Olen harrastanut astrologiaa noin 25-30 vuotta, joten sekin tulee jollakin tasolla varmasti blogissa näkymään vaikka astrologia ei olekaan blogin päätarkoitus. Koska astrologia on kuitenkin erinomainen ajan laatujen kartoittaja, en varmaankaan malta olla pohtimatta myös sekä meneillään olevia että tulevia ajan laatuja niin omalta kohdaltani kuin laajemminkin.

Haluan myös kirjoittaa erilaisista täydentävistä hoidoista. Termin "vaihtoehtoiset hoidot" voi unohtaa kokonaan. Täydentävät hoidot ovat keinoja, joilla ihmistä tuetaan sekä fyysisesti että psyykkisesti (ihminenhän on aina kokonaisuus) lääketieteellisten hoitojen rinnalla. Ne eivät ole vaihtoehto lääketieteelle vaan lääketiedettä täydentävä kokonaisuus.

Aivan erityisesti haluan mainita kaksi Samia, nimittäin Sälpäkiven ja Minkkisen, mutta heistäkin myöhemmin tarkemmin. Olen myös itse luontaishoitaja ja toki haluan nyt ottaa omat oppini käytäntöön: vyöhyketerapia, korva-akupunktio, yrttilääkintä, kukkatipat, aromaterapia, Reiki-energiahoidot jne.. Niillä kaikilla hoidan nyt itseäni ja niistä tulen kertomaan teille myös.

Kirjoitan myös ravinnosta, eri ravintolisistä, vitamiineista jne. Tiedän jo nyt, että tulen sohaisemaan muurahaispesään. Suomessahan tykätään, että syöpähoitojen yhteydessä ei tule käyttää mitään lisäravintoja eikä esim. täydentäviä hoitoja. Jopa hieronta kielletään (tosin oma onkologini juuri eilen suositteli minulle hierontaan menoa jännitysniskan vuoksi). Ei tarvitse kuitenkaan mennä Keski-Eurooppaa kauemmas, Amerikasta puhumattakaan, huomatakseen, että sikäläisissä syöpäsairaaloissa täydentävät hoidot ja ravintosuositukset ovat olennainen osa hoitoa, eivät vältettäviä kuten Suomessa.

En ole lääketieteen ammattilainen ja siksi en yritäkään kehottaa ketään lukijoista tekemään kertomiani asioita. Haluan kertoa vain omista kokemuksistani. Haluan herättää ajatuksia ja levittää tietoa, jota jokainen lukija sitten oman harkintansa mukaan kokeilee tai jättää kokeilematta omalla vastuullaan.

Ihan varmasti alkaa sataa myös kuraa. Täydentävät hoidot ovat monelle aihe, joka herättää tunteita eivätkä läheskään kaikki niistä ole myönteisiä tunteita. Kun edelliseen lisätään sana syöpä, monen kiukkukerroin alkaa olla jo huipussaan. Olisi kuitenkin väärin, että juuri syöpäpotilas ei saisi yrittää itse voimaannuttaa ja jopa parantaa itseään. Toki kenenkään paranemisesta ei ole takuita. On mahdotonta todistaa, kuka lopulta paranee minkäkin voimalla ja miksi joku toinen ei parane (eikä se tee hänestä millään tavalla huonompaa ihmistä). Rahaakaan tästä en saa enkä provisioita keneltäkään blogissa mainitsemaltani auttajalta.

Tervetuloa siis seuraamaan minun matkaani kohti eheytymistä! Ja tosiaan haluan vielä kerran korostaa, että tämä on vain minun valintani ja minun tarinani. Jokainen teistä lukijoista kirjoittaa itselleen sellaisen tarinan, kuin teistä itsestänne tuntuu parhaimmalta. Sisäinen ääni ei voi johdattaa harhaan.

- Heli