Lokakuu 2008



LOKAKUU 2008


 

LUMIHIUTALEIDEN TAIKAA
 

30.10.2008
 

Äiti, onko ulkona lunta? Pieni pää kohoaa lämpimästä pesästä peiton alta kurkistamaan toiveikkaana ulos ikkunasta. Lumen tulo on ensimmäinen ajatus, joka mahtuu pieneen päähän välittömästi yöunilta herättyä.

Lapsen into on ihanaa. Pieni korva on poiminut jonain iltana säätiedotuksesta lauseet "sataa lunta" ja siitä lähtien jokainen aamu on alkanut toiveikkaalla uloskurkistuksella, josko syksyisen musta maisema olisi kuin haltijan taikaiskun heilautuksesta muuttunut yön aikana satumaisen valkeaksi. Vesi, joka vielä edellisenä iltana olisi seissyt kuraisessa maassa toimettomana, sameana lammikkona olisi vaihtanut olomuotoa pumpulimaiseksi massaksi, lumipallojen ja lumiukkojen raaka-aineeksi. Saisi pelmuta lumessa posket punaisina, kädessä uudet lapaset ja jalassa ne toppasaappaat, jotka ovat vielä odottavat toimettomina eteisen nurkassa.

Tänäkään aamuna ihmettä ei kuitekaan ollut vielä tapahtunut. Liekö luonnonvoimat erehtyneet osoitteesta, kun uutiset kertovat maaperän peittyneen lumesta Espanjassa. Lapsen odotus siis jatkuu. Äiti ei raaski pilata lapsen innokasta odotusta kertomalla, että äiti itse on aina inhonnut talvea ja lunta. Äidille lumi merkitsee samaa kuin loputtomat puurtamiset lumikolan varressa pitkän työpäivän jälkeen, kun jo mielellään käpertyisi kotisohvan lämpöön hyvän kirjan äärelle. Kyllästeistä huolimatta kastuneet kengät, nihkeät hansikkaat, latistuneet hiukset...

On mielenkiintoista, miten sama asia voi olla toiselle taivas ja toiselle melkeinpä helvetti. Kun kyseessä on kuitenkin sama talvi meille jokaiselle, kyse on siis vain omista asenteistamme. Me jokainen teemme omasta talvestamme itsemme näköisen, taivaan tai helvetin samoin kuin teemme monista muistakin asioista elämässämme. Negatiivisiin asioihin keskittymällä ikävyydet on jo ikäänkuin etukäteen taattu sen sijaan, että edes yrittäisi etsimällä etsiä hyviä puolia ja ilonaiheita niistäkin asioista, joista ei aiemmin ole pitänyt. Silloinhan pystymme itse luomaan jokaikisestä päivästä paremman. Emme ole enää olosuhteiden tai luonnonvoimien uhreja. Kun sisäinen hyvänolontunteemme ei enää ole ulkoisten olosuhteiden armoilla vaan löydämme hyvänolon sisältämme, voimme vaikuttaa itse elämämme laatuun olematta passiivisia uhreja.

Lupaan siis heti ensilumen tultua luopua hampaiden kiristelystä ja sadatteluista. Lupaan huutaa reippaasti "jippii" ja rynnätä lapsen lailla ulos nauttimaan Suomen vuodenaikojen monimuotoisuudesta. Lupaan muistaa nauttia luonnonvoimien taiteellisesta taidonnäytteestä, lumihiutaleista, joista yksikään ei ole samanlainen kuin toinen. Lumileikkien jälkeen voikin jo hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan - vaikkapa lumihiutaleista. Niistä on nimittäin kirjoitettu aivan upea kirja nimeltä Lumihiutale - Talven salainen kauneus (Kenneth Libbrecht, Patricia Rasmussen). Alla ote kirjan esittelytekstistä:
 

Korkealla maanpinnan yläpuolella syntyy lumihiutale. Kidesakarat muovautuvat mikroskooppisen pienen tomuytimen ympärille luoden ainutkertaisen muodon. Lumikide ei paina juuri mitään, joten se saattaa leijailla tuntien ajan - ja laskeutua lopuksi paikkaan, jossa Patricia Rasmussen hämmästyttävin valokuvin onnistuu tallentamaan kiteen hetkellisen kauneuden ja luonnon luoman taiteen monimutkaisuuden.

Lumihiutaleen salaisuus piilee sen mutkikkaassa, symmetrisessä muodossa, joka syntyy ilman piirustuksia tai rakentumista ohjaavaa geneettistä koodia. Kuinka lumihiutale kehittyy muodoltaan niin taidokkaaksi? Mikä luova nerous kätkeytyy lumikiteiden rakenteen loputtomaan vaihteluun?

Tunnustettu tutkija, fyysikko Kenneth Libbrecht johdattaa meidät lumikiteen syntymekanismeihin, vaikka emme vieläkään pysty täysin selittämään, miksi jokainen lumihiutale on ainutkertainen. Arvoitus on edelleen ratkaisematta, mutta tämä kiehtova teos saa lukijan arvostamaan lumihiutaleen sisäistä, salaista kauneutta.

Kolmen kilometrin korkeudessa putoaa maata kohti lumihiutale. Sen matka alkaa jään muodostuessa tomuytimen ympärille. Tuulet puhaltelevat hiutaletta läpi pilvien ja kiteet puhkeavat pienen pieniksi jäätähdiksi. Lumikide ei paina juuri mitään, joten se saattaa leijailla ilmassa tunteja - ja laskeutua lopuksi paikkaan, jossa Patricia Rasmussen voi valokuvata lumihiutaleen salatun, sisäisen kauneuden.

Lumihiutale on hetkellinen, arvoituksellinen luonnon taideteos, joka on pitkään kiehtonut ihmisiä. Ensimmäistä lumikiteitä tutkinutta keskiajan luonnontieteilijää niiden säännönmukaisuus hämmästytti niin paljon, että hän pohti, voisiko jääkristalleilla olla jopa sielu. 1880-luvun loppupuolella Vermontissa asunut maanviljelijä Wilson Bentley tarkensi kameransa lumikiteisiin ja siitä alkoi elämänmittainen harrastus, lumihiutaleiden luokittelu. Nyt Caltech-fyysikko Kenneth Libbrecht kertoo lumikiteen tarinan - tosin edes 2000-luvun alussa emme täysin pysty selittämään, kuinka ne syntyvät. Arvoitus on edelleen ratkaisematta.

 

 

ELÄMÄN MAJATALOSSA
 

29.10.2008
 

Uusimmassa Voi hyvin-lehdessä on ihana runo. Jaan sen kanssanne,
josko se lohduttaisi elämän varjoisin päivinä muitakin kuin minua. Kunpa oppisikin ottamaan avosylin vastaan elämän vaikeudet - kun ne kuitenkin tulevat, toivoi niitä tai ei. Itse asiassahan onkin juuri niin, että mitä itsepintaisemmin jonkin ikävyyden, vaikeuden, läksyn tai opinpaikan elämässämme kiellämme, sen itsepintaisemmin ongelma pysyy matkakumppaninamme. Siispä tulkaa vaikeudet, tulkaa! Yritän olla urhea - ja taas kerran oppia jotain olennaista elämästäni ja itsestäni ja ehkä sitä kautta vielä joskus päästä vaikeuksien herraksikin.

Annetaan siis elämän koskettaa ja muovata meitä yhä enemmän siksi ihmiseksi, joka jo pohjimmiltaan olemme!


 

"Ihmisyys on kuin majatalo, johon saavumme joka aamu uudestaan.
Ilo, masennus, halpamaisuus ja hetkittäinen tietoisuus saapuvat
kuin kutsumattomat vieraat.

Toivota ne kaikki tervetulleiksi ja auta niitä viihtymään majatalossasi,
vaikka kyseessä olisi surujen lauma,
joka väkivaltaisesti pyyhkäisee talosi tyhjäksi kaikista hujonekaluista.

Kohtele vierastasi kaikesta huolimatta kunnioituksella.
Hän saattaa puhdistaa sinut valmiiksi vastaanottamaan
jonkun uuden ilon.

Tumma ajatus, häpeä, pahanilkisyys, tapaa ne kaikki ovellasi nauraen
ja kutsu sisään.

Ole kiitollinen jokaisesta, joka saapuu, sillä hänet on lähetetty
elämääsi oppaaksi tuonpuoleisesta."


- Mawlana Jaladdin Rumi -

 

 

KAKSOSISTA JELLONAAN
 

20.10.2008
 

Huomaan, että Kaksosten merkki on noussut tahattomasti esille viimeaikaisissa kirjoituksissani - eikä aina ihan positiivisessakaan valossa. Milloin Kaksoset ovat olleet vaarana liikenteessä, milloin totuudentorvina ja milloin kaksinaamaisia. :) Täsmennettäköön siis tässä vielä erikseen, että allekirjoittaneella ei siis ole minkäänlaisia antipatioita niin Kaksosia kuin mitään muutakaan merkkiä kohtaan.

Oikeastaan päinvastoin. Lähipiiriini kun kuuluu poikkeuksellisen paljon juuri Kaksosia. Äitini ja poikani, läheinen naisystäväni, anoppini, sielunystäväni jne.. Ja läheisiähän on herkullisinta naljailla - joskaan eihän se kovin fiksua ole. Onneksi Kaksoset ovat yleensä varustettu muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi myös loistavalla huumorintajulla.

Toinen merkki, jota naljailen usein tahattomasti, on Leijona. Kun on käynyt "kaksikymmenvuotisen sodan" (lue: avioliitto) Leijonan kanssa, töytäiseminen on sekä helppoa että luonnollista. Upea merkkihän Leijonakin kuitenkin on. Jalopeura on usein luonnostaan lämminsydäminen ja sananmukaisesti jalo. Mutta jotta oma Jellonani ei aivan ylpistyisi, en malta olla laittamatta tähän vitsiä Leijonasta.

Leijona tepasteli metsässä harja ylpeästi pystyssä ja rinta rottingilla. Vastaan tuli kettu, jolta Leijona kysyi korskeasti: "Kuka on metsän kuningas?" "Si-si-sinä", Kettu änkytti luikahtaen pelokkaasti tiehensä.  Seuraavaksi vastaan jolkutti hirvi. "Kuka on metsän kuningas?", Leijona kysyi taas perin ylpeänä itsestään. "Täytyy myöntää, että sinähän se olet", hirvi vastasi.

Leijona, itsestään entistäkin ylpeämpänä ja arvostaan yhä paremmin tietoisena tepasteli kysymään norsulta: "Kukas muuten on metsän kuningas?" Norsu mulkaisi korkeuksista Leijonaa ensin perin alentuvasti, kietoi sitten kärsänsä Leijonan ympärille. Kieputettuaan Leijonaa aikansa norsu heitti Leijonan pusikkoon ja tömisteli tuhahdellen tiehensä. Leijona ei lannistunut vaan huuteli pölyn keskeltä " Ei tarvi noin kauheasti suuttua jos ei tiedä vastausta".

 

 

NAAMIAISIIN
 

15.10.2008
 

Mikä lie lapsenmielisyys iskenyt! Vesimies-ystävän kanssa on pohdittu puoli iltaa naamiaispukua lauantaiksi. Lopulta päädyttiin Spiderman/lady-teemaan pienintä yksityiskohtaa myöden. Spiderlady-asu, strassiripset, hämppiskorvis, peruukki, kaulakoru ja hämähäkkivyö... Kaiken kruunaa yössä villisti villkuva taikasauva! Lapsellista tai ei, hauskaa on ainakin ollut. Eläköön siis lapsenmielisyys - edes tilapäisenä ilmiönä.

Kun syntymäkartallani on helposti innostuva, optimistinen Kuun ja Jupiterin sekstiili ja ystävällä Venuksen ja Jupiterin yhtymä, hauskanpitoon ei tarvita montaa pyyntöä. Sen sijaan enemmän Saturnus-vaikutteiset miehet eivät naamiaisista innostuneet vaikka ehdottelimme (omasta mielestämme) hienoja pukeutumisvaihtoehtoja sumopainijasta gorillaan ja pääsiäistipusta pingviiniin. Aikovat itsepintaisesti esiintyä omana itsenään. Ehdotimme edes muutamaa heinää roikkumaan lippalakin alta täydentämään sitä aidon maalaisjuntin imagoa, jota he meidän vaimojen mielestä edustavat jo ihan ilman naamiaispukuakin. :) Ei sillä, että maalaismiehissä mitään vikaa olisi...

Astrouskovaisena en malttanut olla tekemättä lauantain karttaa. Kuu Kaksosissa sopiikin aivan erinomaisesti juuri naamiaisiin. Sanotaanhan Kaksosta tietyllä tapaa kaksikasvoiseksi - hyvässä ja pahassa. Naamiaisissa jokainen leikkiin mukaan haluava voikin luvan kanssa vaihtaa kasvoja ja heittäytyä joksikin aivan toiseksi kuin mitä todella on. Luopua vanhasta kuluneesta imagostaan ja heittäytyä hetkeksi täysin sieluin mukaan jonkun toisen elämään - oli se sitten pappi, prinssi tai paholainen. Tai saada olla prinsessa - edes yhden illan elämästään.

Myöhään lauantaina Kaksosissa kulkeva Kuu tekee myös kauniin suurkolmion, jossa mukana Kuun lisäksi Aurinko ja Neptunus. Mukavasti kuvaa naamiaisia tämäkin. Kuu=nainen, tunteet, Aurinko=identiteetti, mies, Neptunus= harhat, alkoholi, mielikuvitus, intuitiivisuus, todellisuuspako, "naamioituminen". Odotankin innolla saavani olla ihan toinen ihminen - edes yhden illan verran.

Sille ken nyt myös innostuu naamioimaan todellisen persoonansa vaikkapa Halloween-juhliin, en malta olla mainostamatta Punanaamion upeaa nettikauppaa. Tai miten olisi vaikkapa seuraavaan astrotilaisuuteen kyseisen kuvan kaltainen tähti-silmikko? :)

 

 

RIIMUJEN TAIKAA


11.10.2008

Joskus on kiva kokeilla muutakin kuin ainaista astrologiaa... Tosin oma käsityskyky ei vielä riitä siihen, että olisi täysin vakuuttunut vaikkapa riimujen toimivuudesta. Niiden systeemi kun tuntuu vahvan maakartan omaavasta käsittämättömän sattumanvaraiselta kun taas astrologiset kuviot perustuvat konkreettisesti - ja lähestulkoon matemaattisella tarkkuudella - planeettojen todelliseen liikkeeseen.

Annetaanpa kuitenkin riimuillekin tilaisuus etenkin kun Tanhuan Seppo on puolestaan antanut meille hienon tilaisuuden tutustua riimuihin hänen sivujensa kautta http://www.astro.fi/future/runes_future .

"Riimut ovat kirjainten tapaisia symbolimerkkejä, joita käyttivät erityisesti pohjoiset germaanikansat. Riimukirjoituksen arvellaan muotoutuneen Välimeren alueelta saatuja esikuvia vapaasti jäljitellen. Merkkien aakkosjärjestyksestä poikkeava järjestys osoittaa, että riimujen kehitys on ollut muista kirjaimistoista riippumatonta. Yksittäisissä merkeissä on nähtävissä germaanisiin jumaliin viittaavia maagisia symboleita.

Alun alkaen riimukirjoitus kehitettiin puuta varten, minkä vuoksi riimumerkit ovat pystysuoria tai vinoja, eivät koskaan vaakasuoria. Puuhun leikattaessa kohtisuoraan tai vinosti puun syitä vasten saa parhaan tuloksen. Riimukirjoitus on kehittyneempää kuin kuvakirjoitus eli esimerkiksi egyptiläisten hieroglyfit. Riimuilla ei voi puhua, ainoastaan kirjoittaa. Itse sana riimu, runa, merkitsee salaisuutta."

Tänään päivän riimuksi nousi Laguz. Hyvinpä tuo tuntuu sopivan astrologian parissa uurastavalle.

Laguz

Näkymättömät luonnon voimat ovat nyt vaikuttamassa elämääsi ja suunnitelmiesi toteutumiseen. Älä aseta tapahtumien kulkua kyseenalaiseksi, sillä jokainen tapahtuma opastaa sinua arvioimaan tilannetta uudelleen uudesta näkökulmasta. Menestyminen edellyttää alitajuntasi kuuntelemista ja harmoniaa sisäisen tietoisuutesi kanssa, joka on nyt valmis ohjaamaan sinut todellisen menestyksen tielle.

 

 

Eri kutsumanimiä

Elämän energia, kasvu

Avainsanoja

Soljuvuus, elämän voima syntymä

Väri

Tumman sininen-vihreä

Astrologinen merkki

Kuu

Tarotkortti

Tähti

Hallitseva Jumala

Njord, Ran

Väri

Tumman sininen-vihreä

Puu

Paju

Kasvi

Sipuli

Kivet

Akvamariini, atsuriitti, kalsiitti, krysokolla

Eläimet

Joutsen, hylje, lokki, ankka, valas, delffiini, saukko, majava

Elementti

Vesi

Taikuus

Fyysisen ja henkisen elämän laajennus
Ymmärtää ja kokoaa tunteesi ja halusi
Negatiivinen energia saadaan heitettyä pois
ei-halutut hahmotelmat huuhtoutuvat pois
Tiedostamisen lisääntyminen
 

  

TÄYSIKUUN LOISTEESSA
 

10.10.2008
 

Jos muutoin syksy onkin kaiken nielevässä pimeydessään ankeaa aikaa, valopuolena on se miten kauniisti tähdet ja Kuu mustalla yötaivaalla näkyvätkään. Juuri nytkin Kuu loistaa kuin lamppu lohtuna ja oppaana öiselle kulkijalle. Vain pieni siivu enää ja sitten on taas täydenkuun aika.

Täydenkuun aikaan liittyy aina outoa mystiikkaa. Miten monen kauhuelokuvan taustalle se kuuluukaan sankarittaren tai sankarin paetessa henkensä edestä? Täysikuu on myös kautta aikojen liitetty esimerkiksi noituuteen, taikuuteen, hedelmällisyyteen, sadon menetykseen, hulluuteen ja sairauskohtauksiin. Vanha viisaus kehottaa myös välttämään leikkauksia täyden kuun aikaan tavallista suuremman veronvuotovaaran takia. Vaikka sairaaloissa ei toki nykyisen tehokkuusajattelun ja ruuhkien myötä leikkauksia toki voidakaan täydenkuun aikaan välttää, täyden kuun vaikutus on onneksi jo monen terveydenhuoltoalalla toimivan tiedossa omakohtaisten kokemuksien kautta. Ystäväni TAYS:n lasten teho-osastolta kertookin, että täydenkuun aikaan pieniä lapsipotilaita tulvii osastolle suunnilleen "ovista ja ikkunoista". Myös oma, pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivä lapseni vahvistaa tämän säännön jopa niin, että vaikka emme olisikaan huomanneet täyden kuun aikaa taivaalta, lapsen vointi olisi sen meille kertonut. Jos onneksesi perheessäsi ei ole täyteen kuuhun reagoivaa sairautta, Kuun vaiheet voit tarkistaa vaikkapa Ursan sivuilta http://www.ursa.fi/taivaalla/extra/lunarphases.html

Myös ongelmat alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden kanssa nousevat esiin voimakkaimmin juuri täyden kuun loisteessa samoin kuin itsemurhat. Tunteet kuohuvat ja harkintakyky on minimissä. Monet myös viettävät kuukauden ainoat unettomat yönsä juuri täyden kuun loisteessa, mieli täynnä odottamatonta ahdistusta ja levottomuutta.

Lori Reidin kaunis kirja Kuun taikaa listaa mm. seuraavia esimerkkejä täydenkuun vaikutuksesta:

  • Urheilijat saavat täydenkuun aikana tapahtuvissa kilpailuissa enemmän rangaistuksia kuin muulloin
  • Henkilö saattaa hoippua juomingeista kaikessa rauhassa kotiin ja nukkua humanlansa pois kasvavan kuunsirpin aikaan kun taas täydenkuun aikaan sama henkilö saattaa muuttua aggressiiviseksi ja jopa ympäristölleen vaaralliseksi
  • Autoilijat käyvät helposti ylikierroksilla. He raivostuvat helposti ja suhtautuvat muihin tiellä liikkuviin äärimmäisen suvaitsemattomasti
  • Raa´at väkivallanteot ja murtovarkaudet lisääntyvät täydenkuun aikana
  • Historia on osoittanut, että erityisesti silloin, kun täysikuuhun yhdistyy Kuun sijainti radan alimmassa pisteessä, salamurhat, rotumellakat, kapinat ja kaikenlaiset julmat veriteot "kukoistavat"

Teknisestihän täydessä Kuussa ei ole mitään mystistä vaan kyseessä on kuukausittain toistuva ilmiö, jossa taivaan valot, Aurinko ja Kuu ovat vastakkaisella puolella maapalloa. Astrologisella syntymäkartalla täysikuu viitoittaa tilannetta, jossa Auringon edustama tietoisuus ja Kuun edustama tiedostamaton ovat psyykessä tiukasti toisistaan erillään. Elämän oppiläksynä onkin sulauttaa tietoinen ja tiedostamaton toimivaksi kokonaisuudeksi. On opittava yhdistämään Auringon edustama Yang - miehuus, positiivisuus ja aktiivisuus - Kuun edustamaan Yiniin - naisellisuuteen ja passiivisuuteen. Meissä jokaisessahan on molemmat puolet. Joku meistä haluaa korostaa naisellista puoltaan kun taas joku toinen machoilee - sukupuolesta riippumatta. Miehelle oman herkkyyden tunnustaminen voi olla kauhistus, liitetäänhän herkkyys usein virheellisesti naiseuteen ja myös heikkouteen. Kuitenkin jokaisessa meistä on molemmat puolet ja kahden eri puolemme hyväksyminen ja tasapainottaminen on tärkeää. Ei silti, että sitä aina itsekään hallitsisin...  

Kun ihminen näin oli halkaistu, puolikkaat hakeutuivat ikävissään toistensa luo; ne syleilivät toisiaan ja kietoutuivat yhteen sulautuakseen jälleen yhdeksi."  - Platon, Pidot