Heinäkuu 2009

 

HEINÄKUU 2009




EPÄUSKOA BLOGIN ÄÄRELLÄ
 

30.7.2009

 

Blogit ovat mielenkiintoinen juttu. Siinä missä meitä suomalaisia on perinteisesti moitittu sulkeutuneiksi, tänä päivänä netti on täynnä blogeja, joissa ihmiset tilittävät avomielisesti omasta elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan. Aiemmin visusti lukolla suljetun päiväkirjan salaisuudet on heitetty esiin koko maailman näyteikkunalle, kenen tahansa luettaviksi.


Kertoillessani omassa blogissani asioitani yhä avomielisemmin tulee myös päiviä, jolloin epävarmuus iskee. Onko tosiaan järkevää paljastaa omia ajatuksiaan, uniaan, henkimaailman kokemuksiaan jne. kaikelle kansalle? Onko siitä mitään hyötyä kenellekään?


Blogikirjoittelua astrologian valossa mietittynä, Merkurius edustaa niin ajatusmaailmaa kuin sitäkin, millä tavalla tuomme ajatuksemme toisten tietoisuuteen. Omalla syntymäkartallani on Merkuriuksen tarkka neliö Uranukseen (ja väljempi Plutoon) Ascendentilla. Merkuriuksen ja Uranuksen neliönhän sanotaan olevan - kuinka ollakaan - astrologia-aspekti. Kuvio antaa myös puitteet ajatteluun, joka ei läheskään aina myötäile valtavirran ajatuksia. Niinpä olenkin iloinen, jos pääsen joskus hieman kyseenalaistamaan ja ravistelemaan totuttuja ajatustapoja. Vain siten syntyy mahdollisuus muutokseen. Tosin muutokset avaimet ovat tietenkin jokaisella itsellään.


Suuri osa blogini lukijoista onneksi tuntuu hengittelevän kanssani samalla aaltopituudella. Palautteesta päätellen juttuni ovat kolahtaneet nimenomaan hengenheimolaisiini. Mutta ehkä on myös lukijoita, jotka käyvät blogissa vain uteliaisuuttaan todetakseen, että kirjoittelen aivan omituisia - asioita joita ei voi todentaa järjellä ja jotka siten eivät voi olla todellisia. Toisaalta voihan olla tarkoitus, että nämä ajatukset saattavat jäädä jonkun sellaisenkin lukijan mieleen - alkaakseen itää aikanaan, sopivammassa elämäntilanteessa.


Ehkä tästä blogista siis kuitenkin on hyötyä - muillekin kuin itselleni.

 



VIESTEJÄ RAJAN TAKAA


13.7.2009
 

Sub-TV:n Piiri-ohjelman innoittamana jäin pohtimaan sitä, miten kiehtovaa on, että joillain ihmisillä on oikeasti kyky saada yhteys rajan taakse astuneisiin. Tai itse asiassa, kykyhän on mitä todennäköisimmin meillä kaikilla. Osa meistä ei vain vielä ole syystä tai toisesta ottanut lahjaansa käyttöön. Ja vaikka kokemuksia olisikin, osa yliluonnollisia kokeneista pitää varmasti sosiaalisten paineiden vuoksi kokemuksensa visusti omana tietonaan. On helpompaa pitää tiukasti ns. normaalin naamaria kuin heittäytyä rohkeasti erilaiseksi.

Piiri-ohjelmassa meedio Merja Pennanen selvittelee tapauksia, joissa taloissa aiemmin asuneiden henget ovat jääneet ns. kummittelemaan asuntoihin. Ja siitähän nykyiset asukkaat eivät yleensä riemastu. Ylimääräiset koputukset, huonekalujen itsestään siirtymiset, lapsen itku tai askeleet eivät kuulosta mukavalta paikassa, jota pitäisi kodiksi kutsua. Pennanen kuvailee ohjelmassa niitä henkiä, jotka kussakin talossa vielä oleilevat. Useimmiten kuvaukset täsmäävätkin historiallisten tietojen kanssa. Niin henkilöt kuin elämäntarinatkin osuvat oikein.

Itselläni on meedioista vain pari henkilökohtaista kokemusta. Käväisin kerran meediotilaisuudessa, jossa meedio välitti viestejä salilliselle yleisöä. Luonnollisesti vain pieni osa yleisöstä ehti saada oman viestinsä. Itse en viestiä saanut, mutta ystäväni sen sijaan sai viestin, jonka tunnisti aidoksi. Meedion kuvaama henkilö todellakin täsmäsi tarkasti ystäväni sukulaiseen. Itse jäin ihmettelemään, miksi meediotilaisuudessa kuluu suunnattomasti aikaa siihen, että meedio kuvailee kutakin vainajaa ja yleisö yrittää sitten arvailla, kenen läheinen on kulloinkin kyseessä. Maalaisjärjellä ajatellen vainajanhan olisi kätevintä kertoa nimensä ja lähestyä suoraan omaistaan. Mutta nykyiselle arvailukäytännölle saattaa hyvinkin löytyä jokin sellainen selitys, joka on mennyt itseltäni ohitse. 
 


Toinen kokemukseni on sensijaan sitäkin omakohtaisempi. Tapahtuneesta on vähintäänkin viitisentoista vuotta. Olin silloin vielä nuori ja kokematon, ottamassa vasta haparoivia ensiaskeleita henkisellä tiellä. Kaikki oli vielä uutta ja outoa. Kävin ennustajalla, joka kuiskasi yhtäkkiä, kesken istunnon: - Nyt tänne tulee vainaja.  Ihmettelen vielä tänä päivänä, etten saanut sydänkohtausta silkasta järkytyksestä. Ja liittyipä järkytykseen vielä suuttumustakin. Muistan ajatelleeni närkästyneenä eukon olevan järjiltään, suorastaan täysi mielipuoli. Päällimmäiseksi taisi nousta ajatus siitä, että lähden tieheni niin nopeasti kuin kehtaan.

Ennenkuin ehdin lähteä, ennustaja alkoi kuitenkin luetella vainajan tuntomerkkejä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ennustaja luetteli kuolinajan ja -tavan ja sanoipa vielä vainajan etunimenkin, epäilevälle Tuomaallekin alkoi selvetä se tosiseikka, että ennustaja todellakin oli yhteydessä jokin aikaa sitten kuolleeseen enooni. Ennustaja sanoi, että enoni saattaa hyvinkin ilmestyä uniini ja kertoa viestin. Sitä älkää minulta kysykö, miksi viestiä ei voinut esittää siinä paikassa. Se jäi itsellenikin epäselväksi, enkä tullut sitä silloin kysyneeksi. Ehkäpä niin ennustaja kuin enonikin arvelivat, etten ollut kaiken hämmästykseni keskellä kovinkaan vastaanottavaisessa tilassa.

Ja mikä kummallisinta, enoni ilmestyi uneeni jo piankin. Unessa eno kertoi kirjoittaneensa kultasepän ammattinsa ohessa romaania, joka kuitenkin oli jäänyt kesken elämänlangan katketessa suhteellisen yllättäen. Unessa eno esitteli kirjoittamaansa ja kuvittamaansa käsikirjoitusta. Kuvat olivat lyijykynällä piirrettyjä kuvia mm. metsätöistä ja tukin uitosta. Minulle jäi mielikuva siitä, että käsikirjoitus oli jollakin tapaa aiheeltaan samantapainen kuin Kalle Päätalon kirjat. Unessa eno myös näytti paikan, jossa käsikirjoitus oli piilossa.

Vielä unenkaan nähtyäni en ollut täysin vakuuttunut sen todenperäisyydestä. Kertoessani kuitenkin unestani äidilleni, vainajan sisarelle siis, tämä valahti kalpeaksi sanoen, että käsikirjoitus todellakin oli olemassa. Siitä olivat tienneet vain perin harvat. Enoni oli lähettänyt käsikirjoituksen kustantajalle ja saanut kustannussopimuksen. Käsikirjoitus oli kuitenkin palautettu enolle vielä pieniä korjailuja varten. Mutta tässä vaiheessa kohtalo puuttui peliin, ja enon osalle tuli äkillinen kuolema.

Kun enon viesti siis osoittautui todeksi, mietin pitkään, mikä sen tarkoitus oli mahtanut olla. Tarkoittiko enoni, että hän olisi toivonut minun etsivän käsikirjoituksen ja viimeistelevän sen julkaisukuntoon - jos nyt ylipäänsä on mahdollista, että romaani julkaistaan vainajan kuoleman jälkeen... Vai halusiko hän minun kertovan käsikirjoituksen kätköpaikan perheelleen? Viestin viemistä tosin mutkisti vielä se ikävä seikka, että äitini ja enoni vaimon välit eivät olleet parhaat mahdolliset, ja siksi perheiden välinen kanssakäyminen oli vuosien mittaan supistunut minimiin. Niinpä enoni perhe oli jäänyt itselleni perin vieraaksi.

Kului muutama vuosi ennenkuin sain luonnollisen tilaisuuden ottaa asia puheeksi enoni pojan (serkkuni siis) kanssa. Poika oli vakuuttunut siitä, että enon kertomassa paikassa käsikirjoitusta ei ollut, sillä kuulemma se paikka oli pengottu jo moneen kertaan. Ja koska asiasta ei ole kuulunut enää sen jälkeen, käsikirjoitusta ei ilmeisesti ole koskaan löydetty ja enoni hengentuote jäi lopullisesti julkaisematta.

Mietin kauan, mikä tarkoitus viestillä oli. Miksi se oli osoitettu juuri minulle, sillä perheiden keskinäisten huonojen välien vuoksi juuri minun käteni olivat asian suhteen eri tavalla sidotut kuin jollakin toisella olisivat olleet? Koko juttu on jäänyt arvoitukseksi. Vai oliko vain niin, että itse asiassa eno ei halunnut minun edes tekevän käsikirjoitukselle mitään? Tarkoitus olikin ehkä havahduttaa minut heräämään unesta, jossa kuljin. Oli ehkä tullut aika avata silmät ja huomata, että elämässä on paljon syvempiäkin ulottuvuuksia kuin se, mitä paljain silmin havaitsemme... Mene ja tiedä. Ehkä asiaan tulee vielä joskus uusia käänteitä tai sitten se painuu vähitellen historian hämärään.

Astrologisesti sanotaan, että meedioilla on monesti kartoillaan vahva Pluto-painotus. Liittyyhän Pluton teemoihinkin niin kuolema kuin uudelleensyntyminenkin. Ja koska omalla syntymäkartallani Pluto on vahvana kartan Ascendentilla, omat kokemukseni eivät siis sittenkään liene sattumaa - jos nyt sattumaa ylipäänsä on olemassa. Ja koska kaikella on tarkoituksensa, niin tälläkin tapahtumalla. Voin siis vain nöyrästi toivoa ymmärtäväni vielä joskus kyseisen tapahtumasarjan syvällisemmän merkityksen.  

 

 

LÄHELLE ON PITKÄ MATKA
 

9.7.2009

 

Minusta tuli vannoutunut Tommy Hellsten -fani  - yhdessä vuorokaudessa. Toki Hellsten on vähintäänkin pintapuolisesti tuttu suurimmalle osalle suomalaisista. Ja mm. fiksu ja syvällinen ystäväni Eeva on jo useaan kertaan suositellut lukulistalleni Hellstenin teoksia. Mutta kuten jokaisella asialla on aikansa ja paikkansa, Hellstenin ajatuksiin tutustumisen aika alkoi minun elämässäni vasta nyt - ja sittenkin puolivahingossa. Poimiessani kesälukemista kirjakaupan alekorista, en vielä edes ymmärtänyt, millainen helmi verkkooni tarttuikaan.

Lähelle on pitkä matka on koskettava kirja. Se koostuu Tommy Hellstenin ja hänen nykyisen vaimonsa kirjeenvaihdosta, jossa molemmat käyvät lävitse nykyistä ja mennyttä, parisuhdetta ja henkilökohtaisia ajatuksia, ulkoista ja sisäistä maailmaansa. Kirjan kantavana teemana on puolisoiden vahva rakkaus ja kunnioitus toistaan kohtaan.

Tommy ja Carita Hellsten ovat aikanaan tavanneet toisensa Ahvenanmaalla. Molemmat kipuilivat omissa, viime henkäyksiä vetäneissä avioliitoissaan. Yksi ainoa tiistaipäivä Ahvenanmaalla muutti kaiken. Molemmat kokivat löytäneensä kauan kadoksissa olleen puoliskonsa, parisielunsa. Yhdessä vietetyn päivän jälkeen valinta oli selvä. Molemmat päättivät erota voidakseen kulkea loppuelämänsä yhteistä tietä.

Mutta helposti elämänsuunnan täydellinen muuttaminen ei kummaltakaan sujunut. Tommy Hellsten kuvaa omia ajatuksiaan mm. näin.

 

" Eihän tähän pääseminen ole ollut helppoa, ei todellakaan. Hinta on ollut suuri ja me olemme sen maksaneet, jokaisen pennin ja sentin. Välillä tuntui, että tulee hulluksi tai repeää kahtia, kun uskalsi tehdä sen, minkä sisimmässään tiesi oikeaksi, mutta mikä samalla tuntui hirvittävältä vääryydeltä, jopa rikokselta. Sinä tiedät, kuinka rikki minä olin avioeroni johdosta. Sinä tiedät, että muutaman kerran kaduin kaikkea, enkä ymmärtänyt miksi olin tuhonnut paitsi oman myös lasteni ja puolisoni elämän. Hirvittävämpiä olivat ne hetket; kadotin todellisuudentajuni enkä enää käsittänyt mitä olin tehnyt. Istuin tuhoutuneen elämäni tuhkakasalla enkä uskaltanut tappaa itseäni. Vain yksi ainoa aivosolu jossain pääkoppani sopukoissa tiesi, että olin tehnyt oikein paitsi itseäni, myös lapsiani ja entistä puolisoani kohtaan. "

 

"Vauhditit syntymistäni, kutsuit minut itseesi sellaisella intensiteetillä, etten voinut kuin ruveta syntymään hirvittävistä peloistani huolimatta. Kutsu räjähti silmille sellaisella voimalla ja vakuuttavuudella, että jos siihen olisi vastannut kieltävästi, esimerkiksi siksi, että pelotti, olisi vastannut kieltävästi koko elämälle. "

 

"Jossain oli valoa, jota en ymmärtänyt, mutta joka veti puoleensa vastutamattomalla voimalla. Nyt piti vain uskaltaa, nyt piti syntyä uudestaan henkensä kaupalla ja ottaa elämänsä suurin riski". Kun seuraavana kesänä muutimme yhteen, en tiennyt onnistuisimmeko me, mutta tiesin, että tälle suhteelle piti antaa tilaisuus".

 

Kirjan mukaan Tommy ja Carita eivät ole radikaalia ratkaisuaan katuneet. Tommy kirjoittaa vaimolleen mm. seuraavasti: "Mutta yhä kätemme etsivät toistemme lämpöä, nauramme yhdessä ja yhä vielä löydämme hiljaisuuden, jossa on hyvä levätä. Kiitos, että olet olemassa, elämässäni ja arjessani."

 

Wikipedia tietää Hellstenin syntymäajaksi 23.9.1951 Loviisa. Astrologian kannalta Hellsten on syntynyt päivänä, jolloin tarkan syntymäkellonajan tietäminen on vielä tavallistakin tärkeämpää. Syntymäkellonajasta riippuen Aurinkomerkki voi olla joko Neitsyessä tai Vaa´assa, samoin Kuu joko Kaksosissa tai Ravussa. Siten kartan tarkempi tutkailu on näillä eväin melkoisen turhaa. Niin tai näin, Hellstenillä on upeita ajatuksia, joista löytää ajattelemisen aihetta myös omaan elämään, oli elämäntilanne sitten millainen tahansa.

Jos siis kaipaat laadukasta lukemista kesäpäivien iloksi, suosittelen lämpimästä Tommy Hellstenin kirjoja. Paljon huonomminkin voisi saman ajan käyttää - todella paljon huonommin. Jos taas innostut tutkailemaan omalta kartaltasi, millaisten kuvioiden vallitessa Amor todennäköisimmin nuoliansa ampuilee, voit lukaista ohjeita vaikkapa täältä.