Elokuu 2009

 

ELOKUU 2009


 



KESÄN VIIME HENKÄYKSIÄ
 

22.8.2009

 

Kuljemme kohti syksyä. Kesä vetää viime henkosiaan, huokailee raskaasti tiedostaessaan tulossa olevan kuolemantanssin, joka on niin kaunis ja värikylläinen, vaikka kuolema jo asustaa jokaisessa lehdessä ja lehtisuonessa. Kesä käpertyy kokoon ajatellessaan harmaata lumipeitettä ja hytisee silkasta kauhusta. Vai minäkö tässä huokailen ja hytisen?

Hangoittelen välttämätöntä vastaan, en halua irrottaa otettani auringosta, rannoista, kuumista kallioista ja koivujen huminasta. Sitä paitsi olen juuri löytänyt riippumaton, joka on lojunut laatikossa vuosikausia käyttämättömänä, sillä sille ei ole liiennyt riittämiin aikaa. Nyt se riippuu lokoisasti kahden pihakuusen välissä, ja minä siinä, kuin kotelossa tai kohdussa. Keinahtelen siinä leppoisasti ja tasaiseen tahtiin tietoisena siitä, että minua kannetaan.

Pilvi purjehtii sinisellä taivaalla ja nukuttaa minut uneen. Kuusten humina kuiskii rauhaa sieluuni. Tässä rauhassa haluan viipyä.

- Tommy Hellsten, Kolmas mahdollisuus -


 

Palautetta 22.9.2009

Itselleni syksy on aina henkisesti vuoden musertavin aika. Jossain radiopakinassa puhuttiin juuri, että vuosi ikään kuin alkaa syksystä: silloin käynnistetään kaikki työt, ilmoittaudutaan opiskelemaan ja kursseille jne. Ehkä jotkut kokevat niin. Mutta minun vuoteni loppuu syksyyn. Toki niinhän tuo minunkin elämässäni menee: projektit alkavat yleensä syksyisin. Ja olen kyllä ilmoittautunut yhdelle kansalaisopiston kurssillekin.

Mutta vika onkin varmaan siinä, että minä en pala mitenkään kirkkaimmalla liekillä silloin, kun kaikki on hyvin suunniteltua ja aikataulutettua. Minä elän täysillä silloin, kun kaikki on mahdollista - tavallaan vapaassa pudotuksessa. En tarkoita tietenkään putoamista lentokoneesta ilman laskuvarjoa - pläts! - vaan loputonta lentämistä. (Jos ymmärrätte yhtään, mitä ajan takaa.)

Yhtä kaikki: keväästä alkaen kaikki on mahdollista. Siksi vihaan syyspäiväntasausta - mutta kevätpäiväntasausta minä rakastan. Ja näitä sivuja! :)

- Coco -

 




KUUMERKIN KERTOMAA
 

17.8.2009
 

Eritoten naisten syntymäkartoilla Kuulla on vahva merkitys. Edustaahan Kuu persoonallisuuden feminiinistä puolta, Yinia. Syntymäkartan Kuun teemoihin sisältyy mm. naisellisuus, tunne-elämä, rakkaus, äitiys, vaistot ja alitajunta. Siten moni nainen ilmentääkin karttansa kuumerkkiä jopa aurinkomerkkiään vahvemmin. Oman aurinkomerkin kuvaukset saattavatkin tuntua jopa osin vierailta. Siksi kannattaa aina selvittää vähintäänkin oma kuumerkki, vaikka ei muutoin haluaisikaan sukeltaa astrologisen kartan salaisuuksiin pintaa syvemmälle.

 

Merkityksetön ei Kuu toki miestenkään syntymäkartalla ole - kuten ei yksikään muukaan planeetta. Miesten kartalla Kuu edustaa omaa tunnemaailmaa sekä mm. kotia, äitiä ja vaimoa. Feminiinisen puolensa hyväksynyt ja sen kanssa siten sovussa elelevä mies saattaa ilmentää syntymäkarttansa kuumerkkiä vahvastikin. Vastaavasti maskuliiniseen puoleensa vahvasti sidoksissa oleva ilmentää enemmänkin karttansa Aurinkoa - ja Marsia.

Esimerkiksi itsestäni löytyy kyllä aurinkomerkkini Härän ominaisuuksia. Syntymäni hetkellä Kuu on kuitenkin loistanut Härälle perin vieraassa merkissä, Vesimiehessä. Siten aurinkomerkin kuvaama härkämäinen käytännöllisyys ja maanläheisyys on saanut vierelleen vesimiesmäistä kapinallisuutta, omaperäisyyttä ja vetoa omien polkujen kulkemiseen. Turvallisuuden- ja vapaudenkaipuu vääntävät kaiken aikaa kättä keskenään.

Maamerkkinä Härkään liitetään mm. vahvat kodin ja perheen arvot. Vesimies-Kuu ei kuitenkaan yleensä anna avuja pullantuoksuisena kodinhengettärenä toimimiseen. Ajatukset lentelevät kakkureseptejä laajemmissa sfääreissä. Yrittäessäni urheasti leikkiä mestarileipuria viimeistään tuotosten ottaminen uunista paljastaa karmaisevan totuuden: jauhopeukaloni todellakin ON keskellä kämmentä. Olen taas kerran heittänyt ainekset pataan vesimiesmäisen suurpiirteisesti voidakseni havaita luoneeni juuri uuden käytännön: syntymäpäiväkakun sijasta syömme kermavaahdolla kuorrutettua syntymäpäivälättyä.

Kuu-Ravussa anoppini sen sijaan rakastaa ruoanlaittoa ja leipomista. Hänen ruokansa on tehty rakkaudella, ei velvollisuudesta kuten omani. 7-vuotias tyttäreni olikin kertonut mummolleen, että äiti ei osaa tehdä kiisseliä. Sinänsä se ei ole aivan totta, sillä jopa Vesimies-Kuun lahjat riittävät kiisselin tekemiseen, etenkin kun kiisseleiden on luvallista olla joko liimamaisen paksuja tai keittomaisen ohuita tai jotain siltä väliltä marjojen peittäessä pahimmat perunajauhopaakut. On kuitenkin perin hellyyttävää, että tytär mummulta palatessaan toi mukanaan pienen muistilapun. Hän oli seurannut silmä tarkkana mummun kiisselintekoa ja kirjoittanut samalla äidilleen ohjeet, niin että äitikin oppii tekemään kiisseliä. Pöydälläni onkin nyt hellyyttävä lappu, jossa lukee: mehua, pernajauhoa ja vettä. Ohjelappuun kauniisti piirretyt sydämenkuvat onneksi lieventävät "huono äiti" - tuntojani.  
 

Sisäiset ristiriidat niin ajatuksissa kuin toiminnan motiiveissa ovatkin yleisiä juuri silloin, kun kartan Aurinko ja Kuu ovat keskenään toisilleen vieraissa merkeissä ja siten muodostavat astrologisesti haastavan kulman keskenään. Tietoinen mieli ja alitajunta kiskovat helposti ikäänkuin eri suuntiin. Oman sisäisen nais- ja mieskuvan tasapainoinen yhdistäminen voi olla elämänmittainen haaste, joka on alkanut jo lapsuudesta Kuun edustaman äidin ja Auringon edustaman isän keskinäisenä kitkana.

Onneksi astrologiassa yksikään kuvio ei koskaan ole pelkästään haastava tai positiivinen, vaan jokainen kuvio antaa aina itselle vapauden. Ajattelemattomalla toiminnalla positiivinen mahdollisuus voikin kääntyä tappioksi. Ahkerasti persoonallisuutemme ongelmakohtia työstämällä meillä taas on erinomaiset mahdollisuudet kääntää haasteet voitoksi.

Vaikka persoonallisuuden eri puolet aiheuttavatkin ristiriitaisuudessaan kitkaa, merkkien erilaisuus on toki myös lahja. Syntymäkartan monipuolisuus mahdollistaa, että emme jumiudu liian tiukasti yhteen, tarkoin määriteltyyn ja siten niukasti joustamisen varaa antavaan muottiin elämässämme.

 

  • Lyhyet tulkinnat eri kuumerkkien kuvauksista voit lukea täältä.
  • Oman kuumerkkisi voit selvittää esimerkiksi täältä. Muista tietojasi syöttäessäsi valita aikavyöhykkeeksi GMT + 02.00.
  • Kuumerkin saat helposti selville myös syöttämällä tietosi esim. Astro.fi:n kartanlaskupalveluun.

 

 

 

AJOITTAISTA ASTROANGSTIA
 

9.8.2009

 

Astro.fi:n Kysy tähdiltä -palvelu elelee nyt jo toista elinvuottansa. On ollut todella antoisaa saada tulkintojen kautta tutustua mitä erilaisimpien ihmisten elämäntilanteisiin. Kun kiittävää palautetta on tullut runsaasti, on ollut mahtavaa huomata voineensa helpottaa joidenkin taakkaa, vaikka vain vähänkin.

Ahdistustakin tulkintoihin perehtyminen ajoittain synnyttää. Kysymykset vaihtelevat laidasta laitaan. Yhteistä on vain se, että kaikki kysymykset ovat kysyjälle itselleen tärkeitä. Mailiosoitteen takana on oikea ihminen, joka odottaa saavansa astrologian avulla konkreettista apua joskus hyvinkin vaikeaan tilanteeseen.

Usein kysyjälle on kuitenkin perin epäselvää astrologian ja selvänäkemisen ero. Eikä se toki ole kysyjän itsensä vika. Eihän astrologiaan perehtymättömällä ole mahdollisuutta tietää, mihin astrologia antaa vastauksia ja mihin ei. Astrologian vahvuushan on erilaisten ajan laatujen tarkkaileminen. Eri ajan laaduissa olemme alttiina tietyn tyyppisille energioille, mutta meillä on kuitenkin silloinkin vapaa tahto toimia tilanteissa oman harkintamme mukaisesti.

Tarkkojen tapahtumien ennustamista astrologia ei sen sijaan ole, eikä astrologeilla yleensä ole selvänäkemisen lahjaa. Astrologian avulla EI siis voi selvittää, koska ja missä joku tulee rakastumaan, minkä nimiseen ja tumma- vai vaaleahiuksiseen kumppaniin. Myöskään kysymykseen "mitä minulle tapahtuu tulevaisuudessa" ei ole mahdollista vastata astrologian avulla. On kuin yrittäisi kaataa puuta vasaralla: työkalu on väärä.

Yrittäessään siis ajoittain tehdä parhaansa väärä työkalu kädessä, turhautuminenkin iskee. Tunne omasta riittämättömyydestä ja pienuudesta ihmisten laajamittaisen pahoivoinnin edessä pistää miettimään kaiken mielekkyyttä. Luojan kiitos sentään itselläni on suuri joukko tosi fiksuja ystäviä, joiden kanssa keskustelu selkeyttää aina omia ajatuksia, jotka yksin mietittynä jäävät helposti pyörimään turhan ahdasta kehää.

Tässä erään ystäväni mietteitä tulkintojen teon mielekkyydestä. Kuten huomaatte, ystävästäni voisi tulla aivan hyvä terapeutti - myös meille tulkintojen tekijöille.  

 

"Ymmärrän kyllä kriisiäsi. Haluaisit tehdä tehtäväsi hyvin ja olla hyödyllinen toisille ihmisille. Tavoitteita jotka tuntuvat karkaavan näkymättömiin deadlinen painaessa hartioita... Mutta älä anna tilapäisen voimattomuuden tunteen hämärtää kokonaiskuvaa!


Ratkaisevaa on, onko tuolla jossain se Henki, Jumala, Kohtalo... Jokin sellainen voima, joka ohjaa tätä maailmankaikkeutta ja vaikuttaa meidän ihmisten elämässä. Jos on, niin turhia tulkintoja ei ole! Voi olla, että tulkinta ei ole "oikea" joidenkin sääntöjen mukaan. Voi olla, että kuulija ymmärtää sen väärin. Voi olla, että kuulija ei viitsi välittää siitä. Mutta silti: se tulkinta on yksi palanen vielä keskeneräisessä palapelissä. Me emme näe, mikä kuvio kokonaisuudesta aikanaan syntyy. Pyörittelemme vain hämmentyneinä palaa käsissämme: eihän tämä sovi mihinkään! Mutta myös "väärä" tulkinta tai väärin ymmärtäminen johtaa kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Huomiotta jätetty tulkintakin voi vaikuttaa vastaanottajan mielessä joskus myöhemmin. - Ja vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi: tulkinnat vaikuttavat myös itse tulkitsijaan! "


 

 

 

VARUSTIN LAPSENI MAAILMALLE
 

6.8.2009

 

Saatoin eilen lapseni maailmalle. On hänen aikansa lentää pesästä, lähteä suureen maailmaan kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Vaikka emona haluaisinkin vielä kietoa hänet tiiviisti siipieni suojaan ja pitää lämpimässä pesässä turvassa maailman tuulilta, tiedän ettei se ole mahdollista, eikä edes järkevää. Lapsethan ovat vain lainassa. Vanhempien tehtävänä on pitää lapsista huolta silloin kun pienokaiset eivät vielä pärjää omin avuin. Mutta vanhempien tehtävänä on myös päästää lapsi pesästä silloin, kun sen aika on.  

Mutta haikeaa, perin haikeaa on katsoa lapsen huonetta. Vanhasta tottumuksesta olen ollut jo monta kertaa menossa huikkaamaan jotain asiaa lapselle. Vasta ovella ymmärtää, että huone onkin nyt tyhjä. Lapsi on kerännyt jenkkikassiinsa tärkeimmän omaisuutensa ja suunnannut kohti uusia seikkailuja. Hänen katseensa on jo suunnattu tulevaisuuteen, vaikka omani askartelee vielä menneisyydessä.

Mother and child, Gustav Klimt

Järjen ymmärtäessä asian tunteet haraavat vielä vastaan. Vasta eilenhän kannoin vielä lasta sylissäni, pitelin kädestä hänen ottaessa haparoivia ensiaskeleitaan, nauroin hänen pikkuvanhoille jutuilleen, silitin pientä pellavaista päätä unen tuloon asti, suojelin möröiltä ja puhalsin pipit pois. Saatoin kouluun ensimmäisenä koulupäivänä. Ihka ensimmäistä kellonsoittoa odottaessamme lapsi esitti kysymyksen, joka melkein mursi äidin sydämen: "Äiti, tarviiko tänne tulla vielä monena päivänä?"


Niin ne kouluvuodet kuitenkin vierivät ja nyt lapsi on taas menossa ekalle, mutta tällä kertaa vieraassa kaupungissa, kaukana kotoa.  On aika ottaa oman elämän ensiaskeleet, tällä kertaa ilman äidin tukea. Itse asiassahan äidin vierellä ei edes kehtaisi kulkea. Ehkäpä lapsi jo kävelee uuden kotikaupunkinsa kaduilla mieli täynnä vapautta ja elämän kutsua. Ehkäpä nappikuulokkeissa soi Pelle Miljoona, joka julistaa juuri hänen omia ajatuksiaan:


Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön
mut sydän liikaa lyö
maailman ääni liian voimakas on
olen levoton
tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen
elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa
olen tulessa
rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää
nousta tuulen selkään
vaikka sylisi on samettia
ja maailma on asfalttia.

Pelle Miljoona, Moottoritie on kuuma 


Äidin mielessä sen sijaan viipyy V. Välimäen viisaat säkeet. Voi kuinka toivonkaan lapseni kohdalle suotuisia tuulia. Että hänellä olisi mukana enkeli, joka pitäisi oikealla tiellä, poissa niin kovista myrskyistä, joita pursi ei kestäisi.


Lähetin lapseni elämään,
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet
ja neuvoin väylät parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulille en voinut mitään...

V. Välimäki

 

Päivitys 17.8. Lintunen palasi maailmalta. Jos ei nyt ihan emon siipien suojaan niin kotipesään kuitenkin. Opiskelu kotikaupungissa tuntui sittenkin vielä turvallisemmalta - meistä kaikista.

 

 



MADONNA TALLINNASSA
 

5.8.2009


Nyt se on nähty ja koettu, nimittäin maailmantähti Madonna Tallinnan Laululavalla. Olihan show mahtava, ja Laululavan kaunis, laaja puistoalue lyö varmasti laudalta Jätkäsaaren ankean satama-alueen 10-1. Toisaalta, niinkuin Novan juontaja realistisesti totesi, on käsittämätöntä, että keski-ikäinen jenkkiläinen yksinhuoltajaäiti vetää paikalle 70.000 ihmistä - ja vielä saman verran jää ilman lippuja.

Vaikka onhan Madonna toki tehnyt poikkeuksellisen hienon uran. Syntymäkarttakaan ei ole aivan tavanomainen. Madonna on syntynyt 16.8.1958 klo 7:05 Bay Cityssä, USA:ssa. Aurinko esiintymiskykyisessä ja -haluisessa Leijonassa, show-taiteilijoiden luvatussa merkissä. Asc, Kuu, Merkurius ja Pluto täydellisyydenkaipuisessa Neitsyessä neliössä kommunikoivaan Kaksos-MC:hen. Haluaa ärsyttää ja ravisuttaa totuttuja tapoja, kyseenalaistaa konservatiivisia arvoja. Ja sitähän Madonna on nimenomaan tehnyt saaden mm. kirkon vihat päälleen ristiinnaulitsemisteemoineen.

Madonnan aivan lähiaikojen kuvioita katsoessa on mielenkiintoista huomata heinäkuisen Auringonpimennyksen osuneen tarkasti Madonnan syntymäkartan Venukselle (mm. ulkonäkö). Kun kohukuvat Madonnan pelkkää lihasta ja jännettä olevista käsivarsista selvästi erottuvine verisuonineen ovat herättäneet maailmalla inhoa juuri nyt, onkin mielenkiintoista miettiä, onko tuokaan sattumaa vai kosmisten aikataulujen juuri tälle hetkelle ajoittamaa?

 

 

MIKÄ SINUSTA TULI ISONA?
 

2.8.2009

 

On aina kiva tavata vanhoja luokkakavereita. Vaihtaa kuulumisia, kuulla minne päin maailmaa kunkin polku on johtanut. Lapsia, perhettä, kotieläimiä? Mitä kukin tekee ammatikseen? Millainen elämä on sillä pojalla, joka jakoi alaluokilla kaksoispulpetin kanssani jaksaen ampuilla viivottimellaan tahmeita pyyhekumin murusia lähes loputtomiin? Tai minne on johtanut sen lettipäisen tytön tie, joka tuijotti ensimmäiset vuodet tiiviisti pulpetin kantta uskaltamatta sanoa kenellekään sanaakaan. Keräsikö tyttö kuitenkin voimansa ja löysi vahvuutensa työskennellen nykyisin menestyvänä esiintymiskouluttajana?

Poika, jonka luokkakaverina kahlasin opinpolulla 12 yhteistä vuotta, on valinnut mielenkiintoisen alan. Hän itse määrittelee työnsä kertoen työskentelevänsä itseään älykkäämpien nisäkkäiden kanssa. Käytännössä poika (nyttemmin jo keski-ikään ehtinyt mies) kouluttaa delfiinejä. Katsellessani delfiininäytöstä ja sitä, miten hellästi luokkakaverini halaili ja taputteli työkavereitaan delfiinejä, ei jäänyt epäselväksi, onko luokkakaverini unelma-ammatissaan vai ei. Ja mikä onkaan hienompaa kuin saada tehdä juuri sitä, mistä oikeasti nauttii.

Delfiininäytöstä katsellessani jäin miettimään, miten mielenkiintoista olisikaan päästä kurkistamaan kyseisen lapsuudenystäväni karttaa. Ammattiakseli (MC) Kaloissa? Meren jumala Neptunus 10. huoneessa? Jotain samantapaista kuin merten tutkija, biologi Jacques Cousteaulla, jolla MC kuvaavasti Ravun vetisessä merkissä ja 10. huoneessa Mars ja Neptunus, Ravussa nekin?

Astrologisella syntymäkartallahan MC (Medium coeli, keskitaivas) aloittaa sosiaalisen statuksen huoneen, 10. huoneen. MC (ja 10. huone) viitoittavat yhdessä kartan 2. ja 6. huoneen kanssa ammattitaipumuksia, uraa ja kunnianhimoa. MC kertoo Ascendentin ohella myös siitä minäkuvasta (eräänlaisesta julkisivusta), joka heijastetaan maailmaan. Siitä voi myös tutkiskella sitä roolia, jonka otamme yhteisössä. Laajemmassa mielessä MC kuvastaa myös ns. elämänkohtaloa, päämäärämme, pyrkimyksiämme ja kasvumme kohti aina vain laajempaa tietoisuutta.  



PIENIÄ IHMEITÄ
 

1.8.2009

 

Elämä on ihmeitä täynnä, sanotaan. Niihin uskominen on vain perin vaikeaa silloin, kun ihmeitä ei tapahdu itselle, ei vaikka kuinka toivoisi. Vaikka kuinka tarpoisi kaulaa myöten suossa ja jokainen päivä sisältäisi maratonin mittaisen selviytymistaipaleen aamun ja illan välillä.

Olen itsekin toivonut usein ihmeitä. Anellut apua yläkerrasta, joskus vihoissani huutanut ja vaatinutkin. Useimmiten kuitenkin turhaan. Mutta koska sattumaa ei ole ja mikään ei tapahdu turhaan, on siis ollut oman kasvuni kannalta erityisen tärkeää, että olen noina kertoina selviytynyt vaikeista tilanteista yksin, samalla omaa voimaani ja luottamusta omiin kykyihini keräten. Mutta ihmeitäkin tapahtuu ihan oikeasti. Ja miksi ei tapahtuisi; onhan jo elämä sinällään ihme ja täydellinen mysteeri.

Olen lukenut lukuisia enkelikirjoja, mm. Diana Cooperin kaikki teokset. Kirjojen mukaan enkelit ovat mukanamme kaikkialla. Se olisi toki todella lohdullinen ajatus, kun sen vain voisi uskoa. Omaperäisistä kiinnostuksenkohteistani ja harrastuksistani huolimatta kun sisälläni asuu kuitenkin vahvasti pieni skeptikko, jonka täytyy ensin vuosikausia vakuuttua kunkin uuden asian todenperäisyydestä omakohtaisesti - ja mieluummin vielä suhteellisen aukottomien todisteiden voimin. Näin oli astrologiankin suhteen. Ensimmäiset harrastusvuodet kuluivat niin, että osa minusta taisteli vielä vastaan sitä, minkä osa ymmärsi todeksi.
 



Monet enkelikirjat kehottavat tarkkailemaan valkoisia höyheniä merkityksellisten tapahtumien tai ihmeiden yhteydessä. Voi kuinka monet kerrat olenkaan enkelikirjoja lukiessani katsellut toiveikkaana ympärilleni ja odottanut enkeleiltä edes pienen pientä merkkiä siitä, että he ovat todella olemassa ja ympärilläni juuri nyt. Mutta enkelit eivät ole käskettävissämme, eivätkä minunkaan pontevat toiveeni ole saaneet höyheniä aikaan.

Tänään höyhen sen sijaan ilmestyi. Vietimme päivää kesämökillämme. Me vanhemmat puuhailimme tahoillamme kumpikin omia hommiamme. 7-vuotias tyttäremme oleili laiturilla. Kenenkään huomaamatta tyttö oli pudonnut kalahaavinsa kanssa veteen sotkeutuen vielä laituria paikallaan pitävään köyteen. Vanhempien ollenkaan huomaamatta lapsen kamppailua lapsi selvisi rannalle omin avuin. Me vanhemmat havahduimme tapahtuneeseen vasta, kun lapsi seisoi edessämme märissä vaatteissa.

Mutta vasta nyt tulee se kaikkein kummallisin osio. Nimittäin kun olin vaihtanut tytölle kuivat vaatteet ja lähdimme laiturille katsomaan putoamispaikkaa, juuri sillä paikalla, veden pinnalla, kellui valkoinen, pörröinen höyhen. Siinä se kellui puhtaan valkoisena sinisen veden pinnalla tuulen löyhytellessä sen hentoja haituvia. Vaikka katsoinkin höyhentä suu auki ja silmät pyöreinä, en suinkaan huutanut "tämä on ihme, on tapahtunut ihme" saati että olisin langennut polvilleni. Ehei, minähän olen kaikesta huolimatta skeptikko. Niinpä rupesin katselemaan, löytyykö lähistöltä sulkasatoisia tipuja. Mutta yhtään sopivaa lintua ei näkynyt. Eikä myöskään näkynyt muita höyheniä.

En tunne itse lintuja, hädin tuskin erotan kotkan kottaraisesta. Siispä kysyin mieheltäni, mistä linnusta höyhen voisi olla peräisin. Lokkeja kun ei pienellä mökkijärvellämme ole. Mieskään ei keksinyt sopivaa lintua (joskaan ei hänestä kyllä ornitologiksi olisi, jos en itsekään loista lintutietouden saralla). Niinpä jäi arvoitukseksi, mistä höyhen lennähti paikalle. Ja vielä suuremmaksi arvoitukseksi jäi, oli höyhen sitten kenen tahansa, miksi se ilmestyi juuri siihen paikkaan, jossa tyttö olisi voinut pahimmassa tapauksessa hukkua. 

En tiedä, en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin todella viisas. Mutta kun en ole. Olen vain tavallinen kuolevainen, joka saa muiden kuolevaisten tapaan kohdata aina silloin tällöin elämän pienempiä ja suurempia ihmeitä. Ja varsin monen muun tavoin, en ryökäle edes tahdo uskoa niihin. Mutta jos höyhen oli oikeasti enkeleiltä, silloin se oli minulle merkki siitä, että ei huolta, enkelit ovat vierelläsi - ja myös lapsesi vierellä. Asiat menevät niinkuin niiden on tarkoitus mennä. Emme ole yksin vaan voimme luottaa jonkin korkeamman olemassaoloon. Vaikka lapseni onkin ollut vaikeasti sairas ja vaikka hänen ystävyyssuhteensa takkuavat tytön erilaisuuden vuoksi, ei minun tarvitse jatkuvasti murehtia ja huolehtia. Oma tehtäväni on vain oppia luottamaan ja uskomaan.
 

Toki on kysyttävä, missä enkelit ovat silloin, kun lapsi jää junan alle tai kuolee vaikeaan sairauteen? Toisaalta, kun sanotaan, että jokaiselle meistä määrätään elinpäivien lukumäärä jo syntyessä, enkelit tuskin voivat vaikuttaa tapaamme ja aikaamme jättää maallinen vaelluksemme. Ehkä he voivat vain lieventää asioita, auttaa meitä ja olla myös tukenamme silloin, kun on lähdön aika - niin että kenenkään ei tarvitsisi lähteä yksin.
 

Astrologisestihan itselläni on menossa erittäin merkittävät kuviot. SA Jupiter tekee yhtymää natal-Aurinkoon. johon osuu samanaikaisesti myös tr. Neptunuksen, Jupiterin ja Kheironin neliö. Tietoisuuden laajentumista, henkisille asioille herkistymistä, uusia visioita. Nyt jos koskaan aika on siis otollista ihmeille, olivat ne sitten maallisia tai henkisempiä - ja todennäköisestihän ne ovat molempia. Fyysinen ja henkinen todellisuus kun kulkevat aina käsi kädessä ja hyvä niin. Ei ole kenenkään edun mukaista haihtua usvapilviin tai toisaalta jumittua kulkemaan jalat tiukasti savivellissä. Pää pilvissä, jalat maassa, mieli täynnä lapsen uteliaisuutta.


Yritän siis jatkossa olla aina vain avoimempi elämän ihmeille. Yritän oppia niistä jotakin, pysähtyä miettimään, miksi sain ne lahjaksi. Mitä niillä yritetään sanoa? Ja ennenkaikkea yritän oppia uskomaan niihin lapsen lailla. Yritäpä siis sinäkin! Se kannattaa ihan varmasti!