LAPSIMISSIT - MINI MISS UK5.3.2010 18:58
Dokumentit ohittavat kirkkaasti saippuasarjat suosikkilistallani. Liekö syynä sitten oman, maapainotteisen karttani viehtymys realismiin unelmoinnin sijasta? Eipä silti, todellisuus on joskus vielä taruakin ihmeellisempää, kuten vaikka Liv-TV:n äskettäin esittämässä, raadollisessa dokkarissa lasten missikisoista. Tervetuloa lapsimissien maailmaan, toivottaa Liv-TV:n dokumentti, jossa kerrotaan kolmesta Miss Mini UK-kilpailuun valmistautuvasta tytöstä. Miss Mini UK on Englannissa järjestettävä kauneuskilpailu 6-13 vuotiaille.
Dokumenttia katsoessa selviää tosin jo piankin, että itse asiassa moni äiti on kisasta paljon lastaan innostuneempi. Ohjelman äidit panostavatkin kaikkensa, jotta juuri oma lapsi voittaisi. Keinot vaihtelevat keinorusketuksesta catwalk-kävelyn yksityistunteihin. Erään äidin pyynnöstä jopa paikallisessa kirkossa rukoillaan papin johdolla sitä, että oman kylän tyttö olisi se kaikkein kaunein, viehättävin ja lahjakkain - siis paras. Papin kysyessä tytöltä tämän kilpailuun osallistumisen syytä, tyttö vastaa rehellisesti: - En todellakaan tiedä. Kysymys olisikin selvästi pitänyt esittää äidille.
- Haluan malliksi, en halua haaskata elämääni, miettii Madison, 9 v. pehmoleluilla leikkiessään. Kauneussalongissa työskentelevä äiti aikookin käyttää kaiken ammattitaitonsa, jotta tytär voittaisi. - Jos tytön kauneutta ei korosta, hän ei ole oma itsensä. Jos hän kaunistuu edelleen, hän menestyy kyllä, miettii äiti jättikokoinen keinorusketusruisku kourassaan. - Pelottaa, miettii Madison päivetystä odotelessaan. - Madisonin vartalo on upea. Sanotaan, että kaikilla lapsilla on upea vartalo, mutta minusta ei, Madisonin äiti kritisoi.
Aarrekarttaakin käytetään apuna. Madison, 9-v. on tehnyt äitinsä avustuksella aarrekartan kaikesta siitä, mitä haluaa elämässään saavuttaa. Haluan rikkaaksi ja kuuluisaksi malliksi, lukee kartassa. - Katsomme karttaa joka päivä. Unelmat toteutuvat jos niihin uskoo, Jumala auttaa, tyttö miettii. - Epäonnistut jos uskot niin, onnistut jos uskot niin, äiti säestää vierellä. - Onko uskonnollisten arvojesi ja kauneuskisojen välillä ristiriitaa, toimittaja kysyy äidiltä.- Ei minusta, Jumala on antanut kaikille oman erityistaitonsa. Madison on luonnostaan malli, minusta ristiriitaa ei ole, äiti kertoo.
Madisonin kilpakumppani Tyla 9 v. puolestaan on ohjelman mukaan maailman nuorin piilolinsseja käyttävä lapsi. Tyttö on likinäköinen, mutta lasit eivät tule kysymykseen. - Olisivatko silmälasit mukavammat? toimittaja kysyy Tylalta seuratessaan piilolinssien vaivalloista paikalleenlaittamista. - Kyllä, mutta äiti toruisi minua, sillä hän ei pidä laseista, tyttö vastaa. - Tunteista huolimatta pitää näyttää hyvältä ja rohkealta, on tärkeää että maailma näkee sinut parhaimmillasi, äiti selittää. Äidille olikin kova pala se, että Tyla ei näyttänyt suloiselta vauvana. - En halunnut rumaa lasta, äiti tilittää. Joululahjaksi saatu ensimmäinen kauneusleikkaus tehtiin Tylan ollessa 7-vuotias, jokapäiväisen meikkaamisen tyttö aloitti äitinsä opastuksella 6-vuotiaana. - Haluan kuuluisaksi, haluan että minut huomataan, myötäilee Tyla äitinsa opastuksella.
Tylan äiti ei ehdi käydä töissä, sillä elämä sujuu lapsia menestykseen valmentaessa. - Olen pyhittänyt elämäni lapsilleni, äiti väittää. - Lasten saavutukset ovat minun saavutuksiani. Äiti Moya haluaakin antaa lapsilleen enemmän kuin mitä on itse saanut lapsuudessaan. Moya kertoo, että vanhempien erotessa jäi ilman äitihahmoa ja tajuaa nyt, mitä on menettänyt lapsena - Siksi panostan lasteni onneen ja menestymiseen. Moya kertoo, ettei osallistunut itse lapsena kisohin siksi että ei ollut kaunis ja että ulkonäkö on ollut hänelle aina ongelma. - En ole koskaan tarpeeksi laiha tai viehättävä.
Kisaan valmistautuminen on valtava, taloudellisestikin mittava ruljanssi. Kisapuvut, meikit, kampaukset, osallistusmismaksut... Järjestä käärii tapahtumasta sievoiset voitot joutumatta itse panostamaan paljoakaan. Jopa voittajan tiara on aikuisilta lainassa. Toimittajan kysymykseen siitä, eikö aikuisten tiara ole hankala lapsen päässä, järjestäjä sanoo riittävän, että kruunu pysyy päässä kuvauksien ajan. Kun kuvat on saatu, jatkosta ei niin väliä. Kuitenkin, kuinka moni kisaan osallistuneista lapsista on haaveillut juuri hetkistä se nimenomainen prinsessankruunu kutreilla?
Astrologisesta näkövinkkelistä lapsimissien sairaan kaunista elämää miettiessä on tietysti kiinnostavaa katsoa ensimmäisen Mini Miss UK-kisan karttaa. Jos se vain olisi mahdollista, ensimmäisten ikinä missään j'ärjestettyjen lapsimissikisojen kartta olisi vieläkin kuvaavampi ilmiön alullepanijana. Karttaa ei kuitenkaan ole saatavilla, joten katsotaanpa millaisten tähtien alla ensimmäinen Mini Miss UK-kisa käytiin 21.3.2009.
Kisojen Aurinko ja Venus ovat kuvaavasti Oinaan alussa kuvaamassa maailmaa, jossa ei solidaarisuutta tunneta ja jossa eteenpäinmeno sujuu varmimmin kyynärpäiden avulla. Kilpailuhenki on korkealla jokaisen halutessa olla numero uno - muita kauniimpi, parempi, fiksumpi ja menestyvämpi. Glitteröityjen luomien alta vilkkuu vahva voitontahto. Uudistuksellinen Uranus yhtymässä Aurinkoon, Venukseen ja Merkuriukseen viitoittaa kisan poikkeuksellista luonnetta; lapsosten tietä kotileikeistä kauneuskuningattariksi. Saturnuksen oppositio stelliumiin antaa kuitenkin vihjeitä siitä kärsimyksen ja itsekieltäytymisen tiestä, jota kauniiksi tuleminen vaatii. Pluton neliö taas kuvastaa niitä salattuja vallan- ja hallinnan motiiveja ja osin sairaitakin hyötynäkökulmia, jotka pyörittävät lapsimallien sirkusta kulissien takana. Transiittien tasolla niin Pluto kuin Saturnus ovatkin muodostaneet kisojen Auringolle tarkkaa T-ristiä pitkin kuluvaa vuotta, joka onkin näkynyt brittilehdistön vahvana kritiikkinä kisoja kohtaan. Kosminen kyseenalaistaminen yhä sairaammaksi tulevalle yhteiskunnalle vinoutuneine arvoineen?
Perin mielenkiintoista olisi myös katsoa Tylan ja Madisonin äitien karttoja.. Mitä kartan Kuu kertoisi heidän äitiytensä laadusta ja sen erityispiirteistä? En ihmettelisi, jos myös heidän Kuunsa olisivat vahvasti kytköksissä niin Saturnukseen kuin Plutoonkin niin että äitiyteen liittyisi hallinnan ja hyötymisen kontrolliverkosto. Toisen äidin tuskainen tunnustus siitä, ettei ole koskaan tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, voisi viitata vaikkapa viehättävyyttä kuvaavan Venuksen ja rajoittavan, alemmuudentuntoihinkin johtavan Saturnuksen vaikeaan kontaktiin. Sen sijaan arvoitukseksi jää, miksi äidit eivät suostu kohtaamaan omia alemmuudentuntojaan ja kipua vailla suurta menestystä jääneestä elämästään ilman, että jatkavat kauneuden ja menestyksen jahtaamista - nyt vain lastensa avulla. Astrologinen kuviohan ei koskaan ole tuomio vaan haaste. Ja äidin haasteena on aina se, että ymmärtää olla siirtämättä omaa vajavaisuuttaan ja omia kompleksejaan lapsiinsa. Asioiden tiedostaminen ja rehellinen kohtaaminen katkaisee ketjun.
Toivotaan, että mm. kesän ja syksyn erittäin vaativien astrologisten kuvioiden myötä ihmiskunta joutuu vihdoin erottelemaan jyvät akanoista. Kun on pakko keskittyä olennaiseen, yhä sairaammiksi käyneet, keinotekoiset ilmiöt saavat pakostakin aina vain vähemmän huomiota ja sitä kautta vähemmän elinvoimaa. Onpa niiden jo aikakin kuihtua pois!
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 5.3.2010 19:17
Kirjoituksessa on 3 kommenttia
Itse laitoin molemmat poikani paikalliseen kilpatanssiyhdistykseen mukaan, koska
a) Kylällä asui melkeinpä vain poikia, joten he eivät olleet kontaktissa tyttöjen kanssa, jota he joutuvat kokemaan kilpatanssissa (yhteinen vuorovaikutteinen toiminta niin että eri sukupuolilla on kuitenkin oma roolinsa).
b) He harrastivat kesällä suunnistusta, mikä oli hyvä vastapaino talvella
c) He tutustuisivat muihinkin nuoriin
mutta myönnän...
d) Itse olen tanssi-ihminen, kuvittelin sen kasvattavan heistä rohkeita, avoimia, esiintymisvalmiita jne. Ja kyllähän taustalla oli se, että vaikka kuinka itse olisin halunnut lapsena tanssia, ei sellaista mahdollisuutta ollut. Pojilleni oli. Eli aloin elämään omaa toivetta todeksi lapsieni kautta.
Tosin he lopettivat tanssimisen aika varhaisena, ennen rippikouluikää eivät pärjänneet kilpailuissa, mutta nauttivat täysin siemauksin matkoista. Ja hyväksyin heidän halun lopettaa.
Samaan minun mielestäni sortuvat monet musiikista pitävät vanhemmat, joilla itsellä ei ole ollut mahdollisuutta soittaa. Ja monet isät vievät lapsensa jalkapallokentille ja jääkiekon pariin, koska näkevät sen itse hyväksi harrastukseksi.
....poimin tämän em. kirjoituksesta:
- Olen pyhittänyt elämäni lapsilleni, äiti väittää. - Lasten saavutukset ovat minun saavutuksiani. Äiti Moya haluaakin antaa lapsilleen enemmän kuin mitä on itse saanut lapsuudessaan.
Tämän vuoksi sellainen ajatus, että "tee se toiselle, jonka soisit itsellesikin tekevän", ei voi pitää paikkansa. Tietenkin tämä lause oli vähän karrikoitu ja sitäkin voi tulkita monella tavalla. Näissä jutuissa se on rankkaa, itsekeskeistä ja toisen kautta elämistä. Eipä silti, jokainen jossakin määrin elää jotakin lasten kautta.
Olen samaa mieltä, että dokumentit, kun ne tehdään ilman tuomiota tai osoittamista neutraalisti, ovat tosi hienoja ohjelmia ja herättävät monenlaista ajatusta tästä elämänmenosta.
Vieläköhän dokumenttia saa katsottua jostakin?
Dokumentti oli ainakin jonkin aikaa katsottavissa Liv:n netti-TV:ssä, mutta pelkäänpä pahoin, että ei enää. Mutta kannattaa kuitenkin käydä tarkistamassa.
Esmis, upeaa että olet kannustanut poikiasi harrastamaan. Harrastuksiin kannustaminen onkin meidän vanhempien osalta mielestäni suorastaan velvollisuus, mutta dokumentin vanhempien osalta homma meni totaalisen överiksi. Poikasi ovat varmasti kiitollisia siitä, mitä olet tehnyt heidän hyväkseen.
- Heli